Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen jakaa uutuuskirjassaan henkilökohtaisen tarinansa ja sukupuoli-identiteettinsä, joka on herättänyt huomiota ja keskustelua. Kirja tarjoaa syvällisen katsauksen hänen elämäänsä ja siihen, miten hän on oppinut hyväksymään itsensä monimuotoisena yksilönä.

Henttinen on kokenut jo nuoresta pitäen identiteettinsä monimutkaisuuden: hän on tuntenut itsensä sekä Harri että ’Harriet’. Kuitenkin vasta viisikymppisenä hän alkoi suuremmassa mittakaavassa pohtia sukupuoli-identiteettiään.

Oivallus, että hän ei ole yksin, toi lohtua. Termi 'androgyyni', jonka hän oli oppinut teologian opinnoissaan, avasi uusia näkökulmia itsensä ymmärtämiseen. Androgyynisyys tarkoittaa miehisten ja naisellisten piirteiden yhdistämistä, ja Henttinen uskoo tämän olevan läsnä jokaisessa ihmisessä jollain tasolla.

”Olen saanut kokea hurjan vapauttavan hetken, kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa: 'Olen nainen miehen ruumiissa'.” Tämä oli käänteentekevä hetki hänen elämässään, joka antoi voimaa ja rohkeutta olla oma itsensä.

Henttinen ei kuitenkaan mieltä itseään transsukupuoliseksi, vaan kokee elävänsä harmonisessa suhteessa molempiin sukupuolipuoliinsa. Hän kertoo, ettei ole kohdannut syrjintää työssään Vesilahden kirkkoherrana, mutta tunnustaa, että ikääntyvillä ihmisillä saattaa olla vaikeuksia ymmärtää hänen ainutlaatuista identiteettiään.

”Joissakin keskusteluissa on tullut esille kysymyksiä, kuten 'Eikö sinä nyt ole ihan mies?'” Henttinen toteaa, että tällaiset kysymykset ovat osoitus laajemmista ennakkoluuloista. Silti suurempi osa seurakuntaa suhtautuu hänen identiteettiinsä avoimesti: ”Olemitä olet, mutta tehdään tämä kaste nyt.”

Mielenkiintoista on, että Henttinen kertoo voivansa nyt esitellä omaa itseään sekä Harrina että Harrietina – molemmat puolet saavat näkyvyyttä ja tilaa hänen elämässään.

Nykyisten keskustelujen valossa Henttinen toivoo avartavansa asenteita ja lisäävänsä ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. "Sukupuolta ei tarvitse edes tarkasti määritellä. Tärkeää on löytää itselleen selitys ja ymmärtää, miksi olen juuri tällainen." Hennottuna hänen tarinansa inspiroi monia, jotka etsivät omaa paikkaansa identiteettikirjossa, ja muistuttaa meitä siitä, että jokainen meistä on uniiki ja tuo omanlaisensa arvon maailmaan.