Uuden tutkimuksen mukaan hengenvaarallisista aivoverenvuodoista selviytyneillä nuorilla on merkittävästi kohonnut itsemurhariski. HUSin ja Helsingin yliopiston toteuttama laajamittainen tutkimus on paljastanut huolestuttavia tilastoja, jotka kohdistuvat erityisesti alle 40-vuotiaisiin ja toipumisensa alkuvaiheessa oleviin potilaisiin.

Lukinkalvonalainen aivoverenvuoto (subaraknoidaalivuoto eli SAV) on erittäin vaarallinen tila, jossa aivovaltimon pullistuma, eli aneurysma, puhkeaa ja aiheuttaa verenvuodon aivoissa. Vaikka nykyaikana yhä useampi SAV-potilas selviää hengissä ja toipuu fyysisesti, yli kolmasosa heistä kamppailee kuitenkin pitkäaikaisten mielenterveyden ongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden, kanssa.

Tutkimus, joka kattoi yli 5 700 potilasta, tarkasteli itsemurhariskiä kahden vuosikymmenen ajalta. Tulokset osoittavat, että SAV-vuodosta selviytyneiden itsemurhariski on peräti 75 prosenttia korkeampi verrattuna samankaltaiseen suomalaisväestöön. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoret aikuiset, iältään 15-39 vuotta, kokevat lähes nelinkertaisen riskin. Ensimmäinen vuosi sairastumisen jälkeen näyttää olevan erityisen kriittinen ajanjakso itsemurhariskin kannalta.

– On järkyttävää, että jopa 14 prosenttia nuorista SAV-selviytyjistä kuolee itsemurhaan. Tämä kohonnut itsemurhariski on suurempi kuin muilla aivoverenkiertohäiriöillä, kuten aivoinfarkteilla tai aivokudoksen sisäisillä verenvuodoilla, kertoo lääketieteen kandidaatti ja väitöskirjatutkija Aleksanteri Asikainen Helsingin yliopistosta.

Asiantuntijat uskovat, että SAV-vuodon ja itsemurhariskin yhteys johtuu äkillisestä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisestä, joka lisää psyykkistä kuormitusta ja pahentaa olemassa olevia mielenterveyshäiriöitä. Nuoret, usein muuten terveet henkilöt, kokevat nämä muutokset voimakkaammin jokapäiväisessä elämässään.

Tutkimusryhmän jäsenet, kuten dosentti Miikka Korja, professori Jaakko Kaprio ja dosentti Ilari Rautalin, painottavat, että jatkotutkimuksia tarvitaan riskitekijöiden tarkemmaksi tunnistamiseksi. Tavoitteena on kehittää kuntouttavia ohjelmia, jotka tukevat potilaiden psykososiaalista hyvinvointia.

– Meidän on tunnistettava potilaiden psykologisen tuen tarve ja puututtava mielenterveyden ongelmiin mahdollisimman varhain. Tämä on avainasemassa elämänlaadun säilyttämisessä ja hengenvaarallisten seurausten ehkäisemisessä, kiteyttää Rautalin.

Miksi tämä on niin tärkeää? Koska yhteiskuntana meillä on velvollisuus tukea niitä, jotka ovat selviytyneet hengenvaarallisista sairauksista, mutta saattavat nyt taistella henkensä puolesta. Tämä tutkimus on herätys meille kaikille - älä koskaan aliarvioi mielenterveyttä!

Erityisesti nyt, kun yhä useammat nuoret kokevat kovaakin stressiä ja paineita, meidän on oltava valmiita antamaan tarvittavaa tukea ja ymmärrystä. Tarvitsemme parempia resursseja ja tehokasta tukea, jotta voimme estää nämä traagiset tapahtumat ja parantaa nuorten elämänlaatua. Onko sinulla kokemuksia mielenterveysongelmista? Jaa tarinasi ja tuo tietoisuutta!