Tarvitseeko viiden vuoden ikäinen lapsi todella kuulla ilmastokatastrofista ja ahdistua siitä?

Kirjailija Piia Heikkinen, joka on kirjoittanut lastenkirjan "IIK! Iso A tuli taloon", joka käsittelee ilmastoahdistusta, kertoo, ettei lapsia pitäisi rasittaa tällaisilla asioilla liian aikaisin. Kirja, joka on suunnattu 5-11-vuotialle, käyttää hirviötä ahdistuksen symbolina. Kustantamo Basam Books on ehdottanut kirjan käyttöä opetuskäytössä esimerkiksi Oulun luontokoulussa.

Heikkinen on kuitenkin sitä mieltä, että ilmastoasioita on tärkeää käsitellä lasten kanssa. Nykyisin lapset altistuvat joka puolella sirpalemaiselle tiedolle, ja heidän on parempi keskustella asiasta turvallisten aikuisten kanssa. Asiantuntija Panu Pihkala on myös sitä mieltä, että ilmastonmuutosta tulisi käsitellä varhaisemmassa vaiheessa.

Aikuisilla on velvollisuus suojella

Kasvatustieteen professori ja lastenpsykoterapeutti Mirjam Kalland tukee Heikkisen ajatusta. Hän sanoo, että aikuisilla on velvollisuus suojella lasten mieltä ja taata, että heidän lapsuutensa on suojattu ikäviltä uutisilta, vaikka eristyminen ei nykyään ole helppoa. "Lapset tarvitsevat ohjausta ja tukea, ja heidän ei tule jäädä yksin informaation kanssa”, Kalland huomauttaa.

Hälyttävää on se, että älypuhelimet ja muut digilaitteet ovat lisääntyneet lasten elämässä, mikä on vaikeuttanut heidän eristämistään ikäviltä uutisilta. Kalland on havainnut, että lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, ja on mahdollista, että lapset ovat jääneet liian yksin sosiaalisessa mediassa. Liiallinen altistuminen vaikuttaa kielteisesti heidän oppimiseensa ja keskittymiskykyynsä.

Ahdistus ja toiveikkuus

"Ahdistus ei ole koskaan hyväksi, ja tieto ilman toimintamahdollisuuksia lisää vain ahdistusta," Kalland korostaa. Mielenrauha syntyy siitä, että on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Heikkisen kirja lupaa tarjota toivoa: kun hirviötä oppii tuntemaan, se muuttuu vähemmän pelottavaksi.

Kalland lisää, että luottamus ja tunteet siitä, että asioille voidaan tehdä jotain, lisäävät toiveikkuutta. Pienet teot, joihin lapset voivat osallistua, ovat merkityksellisiä. Keskustelu turvallisen aikuisen kanssa on ensiarvoisen tärkeää; se auttaa lapsia ymmärtämään, mitä ongelmille voidaan tehdä. "Ihmiskunta on osoittanut kykyä ratkaista ongelmia", Kalland päättää.

Lastenkirjojen merkitys ja vanhempien rooli

Lastenkirjojen merkitys on siis yksi keskustelunaihe, mutta mikä rooli on vanhemmilla ja opettajilla? Onko lapsille hyödyllistä lukea tarinoita, jotka käsittelevät nykyaikaisia haasteita, vai onko parempi suojella heitä ja antaa heidän nauttia lapsuudestaan ilman painolastia? Tämä keskustelu jatkuu yhä.

Uuden lastenkirjan lisäksi on tärkeää löytää tapoja antaa lapsille voimia ilmastohaasteiden keskellä. Voisiko yhteisprojektit, kuten puiden istuttaminen, olla tehokas tapa opettaa lapsille ympäristötietoisuutta? Monilla kouluilla on jo käynnissä projekteja, jotka yhdistävät oppimisen ja aktiivisen osallistumisen, ja se saattaa auttaa nuoria ymmärtämään omaa rooliaan ympäristönsuojelussa.