Monica Muikku työskentelee lähihoitajana Siilinjärvellä Pohjois-Savossa. Hän on ollut alalla jo lähes kaksikymmentä vuotta ja kertoo, että työnteko on muuttunut huomattavasti ensimmäisten vuosien aikana.

"Aikaisemmin meillä oli aikaa hoitaa potilaita, kuunnella heitä ja aidosti olla läsnä. Nyt työ on muuttunut liukuhihnatyöksi, jossa on kiirettä ja paineita", Muikku kuvailee. Hän on saanut kokemusta sekä yksityiseltä että kunnalliselta sektorilta, ja sanoo, että kunnallisella puolella asiat toimivat hänen mielestään paremmin, vaikka alalla on myös omat haasteensa.

"Kunnallisella puolella saan keskittyä varsinaiseen hoitotyöhön. Yksityisellä puolella oli enemmän häiriötekijöitä ja esihenkilöitä, joilla ei ollut kokemusta hoitoalasta", hän añade.

Monica Muikku tekee kolmivuorotyötä, ja hänen kuukausipalkkansa on tällä hetkellä noin 2 500 euroa kuukaudessa, lisien kanssa 2 700 euroa. Kuitenkin, hän uskoo että hänen työmääräänsä ja vastuuta nähden 3 000 euroa kuukaudessa olisi täysin oikeudenmukainen palkka.

"Kun maksaa vuokraa 800 euroa ja kulut tulevat päälle, rahaa ei jää paljoa. Laskuja pitää laskea tarkasti, miettiä, onko varaa ostaa maitotölkki tai maksaa muita velvoitteita", Muikku sanoo.

Lisäksi hän mainitsee, että työmatkat vievät kuukausittain osan budjetista. Museoitu että hän matkustaa päivittäin yhteensä 80 kilometriä töihin.

"Onneksi miehelläni on myös työ, muuten olisi todella vaikeaa", hän huomauttaa.

Muikku kertoo, että hänen lapsensa ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, mikä helpottaa hänen taloudellista tilannettaan. "Ajattele, miten haastavaa tämä olisi, jos olisin vastuussa pienistä lapsista", hän lisää.

Huolimatta taloudellisista haasteista, Monica löytää työnsä merkityksellisenä. "On niin tärkeää olla läsnä ja tehdä työtä ihmisten hyväksi, se tuo minulle valtavasti iloa. Hyvä esihenkilö ja yhteistyö kollegojen kanssa tekevät työstä mielekkään", hän sanoo.

Kuitenkin, hän toivoo, että hoitoalan palkat nousisivat, jotta kaikki hoitajat voisivat elää ilman jatkuvaa taloudellista ahdinkoa.