Viime viikkojen huhut ja pettymykset ovat vain tiivistäneet Huuhkajat-joukkueen synkkiä tunnelmia. Yksi suurimmista hetkiä, jossa toivoa oli vielä jäljellä, tapahtui Joel Pohjanpalon epäonnistuneessa rangaistuspotkussa, joka päätti mahdollisen voiton haaveet. Tämä tappio oli jo viides peräkkäinen, ja sen myötä Suomi voi ylpeydellään todeta, että olemme menettäneet kilpailuhenkemme.

Tämä on ensimmäinen kerta 30 vuoteen, kun miesten A-maajoukkue on kokenut yhtä suuren tappioiden putken. Kun tarkastellaan historiaa, jopa Hans Backen surullisenkuuluisa vuosi 2016 ei kykene vertaamaan tätä tilannetta - tuolloin joukkueen voitoton putki oli oma lukunsa, mutta nyt olemme jo kuudessa peräkkäisessä tappiossa.

Tuoreissa kilpailuotteluissa, joissa voitot ovat jääneet haaveeksi, Suomi putoaa Kansojen liigan C-tasolle. Vain muutama päivä sitten, Dublinin ottelussa, Suomi oli lähellä saada käänteen, mutta lyhyt toive katkesi jälleen maalipuiden välissä. Vaikka Irlanti ei ollut parhaimmillaan Kansojen liigassa, he onnistuivat silti keräämään kutakuinkin täydet kuusi pistettä Suomen kustannuksella.

Markku Kanerva on jatkuvasti korostanut, että tulevat MM-karsinnat ovat joukkueen tärkein tavoite, mutta C-tasolle putoaminen lisää painetta. Seuraavat karsintapelit alkavat jo maaliskuussa, ja sunnuntain ottelu Kreikkaa vastaan on ikään kuin kenraaliharjoitus ennen virallisia pelejä. Kuitenkin, kun sanasto tuntuu olevan kadoksissa, on vaikeaa nähdä kirkasta tulevaisuutta.

Suomi tulee joulukuussa arvonnassa olemaan kolmoskorissa. Tämä tarkoittaa, että lohkoon arvotaan kaksi joukkueita, jotka ovat lähtökohtaisesti Huuhkajia vahvempia, ja edellinen menestys EM-karsinnoissa kakkoskorista tuntuu kaukaiselta muistolta. Kun ajattelee MM-kisapaikan saavuttamista, se näyttää tällä hetkellä lähes mahdottomalta tehtävältä - vain 16 joukkuetta pääsee Euroopasta tuleviin suurturnauksiin.

On mahdotonta nähdä, miten Huuhkajat, Kanervan johdolla, voivat puolen vuoden aikana nostaa tasoaan niin korkeaksi. Jalkapallon maailmassa harvoin päävalmentaja saa säilyttää työpaikkansa, kun joukkueen tulos on alavireinen. Silti Kanervalle annettin kesällä jatkosopimus, ja jalkapallofanit odottavat edelleen tehokkaampaa maajoukkuetta.

Kun Suomi viimeksi hävisi viisi peräkkäistä, valmentaja Tommy Lindholm joutui poistumaan paikalta. Nykyisessä tilanteessa Palloliiton tuki Kanervalle näyttää olevan vahva, jopa tappioista huolimatta, mikä herättää kysymyksiä siitä, voiko tämä pysyä muuttumattomana, vaikka joukkue putoaa C-liigaan.

Olisiko Markku Kanervan kuitenkin syytä inspiroitua entisen Tanskan päävalmentajan Kasper Hjulmandin es exampledraft? Hjulmand päätti erota maajoukkueesta kesken sopimuskauden, koska hän tunsi joukkueen tarvitsevan tuoreita ideoita ja uutta energiaa. "Kyse ei ole minusta, vaan siitä, mikä on parasta joukkueelle", Hjulmand lausui.

Vaikka Kanervan tähän astiset saavutukset ovat kiistattomia, herää kysymys, olisiko nyt aika harkita uusia lähestymistapoja ja ehkä jopa uusia kasvoja Huuhkajissa. Tähän hetkeen tarvitsemme muutosta ja uudistumista - ja Hjulmandin viisaudet voisivat olla juuri sitä, mitä Suomi kaipaa!