Suomalainen kuluttaja vaikuttaa usein pienten lasten lailla, jotka eivät osaa vastustaa houkutuksia.

Olen tullut tähän johtopäätökseen, kun olen seurannut kulutuskulttuurimme kehitystä eri tarjouskampanjoiden myötä, kuten Singles’ Day, Black Week, Cyber Monday ja joulualennukset. Näissä kaikissa näkyy sama temaattinen kuviot: kiihkeä halu ostaa.

Kaikki haluavat ostaa jotain, olipa se tarpeellista tai ei. Tämä yltyvä ostohulluus on huolestuttavaa, sillä vähitellen kulutustottumuksiemme seuraukset alkavat näkyä ympärillämme.

Ona vaarallista ja kestämätöntä, ja silti, olemme hiljaisesti sopineet, että emme puutu toistemme kulutustottumuksiin. Miksi? Jotenkin ajattelemme, että jokaisen tulisi olla vapaa tekemään omia valintojaan ostoskeskuksen käytävillä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä epämukava hiljaisuus on ensin rikottava. Vastuun ottaminen toisten kulutustottumuksista ei tarkoita syyllistämistä, vaan voisimme osaltaan auttaa toisiamme tajumaan kulutuksemme ongelmat. Selvitysten mukaan ylikulutuksen syyllistäminen ei tuo mitään hyvää ilmastolle, mutta onko ”pehmeä” lähestymistapa riittävä?

Tällä hetkellä kulutuksen negatiiviset vaikutukset päätyvät yritysten ja poliitikkojen syliin, kun monet meistä syytävät rahaa halpoihin ja huonolaatuisiin tuotteisiin, unohtaen vastuunsa. Yksi merkittävä kysymys on, ovatko kuluttajat todella tiedostavia ja valmiita muutokseen, vai jäävätkö he alkuperäisiin ostopäätöksiinsä?

Esimerkiksi tilaatko ihania vaatteita Temusta vain löytääksesi myöhemmin samat vaatteet kirpputorilta? Tämä kertoo liiallisesta kulutuksesta, joka on kova paikka ympäristöllemme. Liiallinen ostaminen on todellinen ongelma, ja sen vaikutukset eivät rajoitu vain ostajan itsensä. Mikä on se rajapyykki, jolloin tilanne muuttuu kunnollisesta kulutuksesta ja ylikulutuksesta?

Kun puhumme ostamisesta, emme voi unohtaa, kuinka paljon se vaikuttaa ympäristöömme ja yhteiskuntaamme. Suomalaiset kuluttajan hiilijalanjälki on puolittunut 2000-luvulla, mutta nyt tavaroiden käyttö ja osto uhkaavat karistaa saavutukset. Ostohaluissamme ja lyhytaikaisissa päätöksissämme on useita vakavia seurauksia, joita emme voi sivuuttaa.

Kaiken tämän keskellä on vain yksi selkeä totuus: Jos joku ostaa liikaa, se todella vaikuttaa myös ympärillämme oleviin. On aika herätä ja huomata, että jokaisen valinta on osa suurempaa kokonaisuutta. Mitä enemmän ajamme kulutustottumuksiamme, sitä enemmän olemme vastuussa siitä maailmasta, jossa elämme. Meidän kaikkien tulisi olla mukana tässä keskustelussa, eikä vain sulkea silmiämme.

Keskustelun ei tarvitse olla syyllistävää, mutta se voi avata silmiämme ja auttaa meitä ymmärtämään, mistä todellinen vastuullisuus kulutuksessa syntyy.

Laura Hallamaa