Sodankyläläinen Jesse Nilirova, telakuorma-autojen asiantuntija, tuntee hyvin H�gglunds Carrier BV 206 -mallin. Tämä tela-ajoneuvo on ollut keskustelunaiheena viime aikoina, erityisesti Ivalossa sattuneen onnettomuuden vuoksi, jossa 23 varusmiestä sai vammoja, kun ajoneuvo suistui tieltä ja kaatui. Onnettomuuden taustalla oli ylilastaus, sillä ajoneuvossa olisi saanut olla korkeintaan 17 henkilöä, ja poliisi tutkii tapausta liikenneturvallisuuden vaarantamisen näkökulmasta.

Nilirova, joka vietti kuusi vuotta Puolustusvoimissa jääkäriprikaatissa kouluttaen varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa telakuorma-auton käyttöön, ihmettelee, kuinka ajoneuvoon mahtui niin monta henkilöä. ”Kyllähän sinne mahtuu, jos tiivistää ja istuu lattialla, mutta silloin se on tupaten täynnä,” hän toteaa.

Telakuorma-auto on kuitenkin Nilirovan mukaan erittäin mukava ajettavaksi, mutta sen heikkous on sivuttaispidon puute. Vaikka telan harjat estävät luisumista taakse- ja eteenpäin, sivuttaissuunnassa voi olla ongelmia. ”Se lähtee helposti luisuun, kun väännetään rattia ja painetaan kaasua,” hän huomauttaa.

Lisäpainoa voi aiheuttaa ajoneuvon varustelu ja matkustajien sijoittaminen takavaunuun, mihin poikkeustilanteissa voidaan myös kiinnittää erillisiä perävaunuja. Nilirovan mukaan nämä seikat otetaan kuitenkin huomioon koulutuksessa, jotta turvallisuus voidaan taata.

Poliisi tutkii onnettomuuden syitä ja epäilee kuljettajan sekä kantahenkilökuntaan kuuluvan kouluttajan syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ivalon rajajääkärikomppania on osa rajavartiolaitosta, kun taas Jääkäriprikaati on osa Puolustusvoimia. Nilirova kertoo, että vaikka varusmiesajan ja työn aikana ylilastausta ei ollut yleisesti ottaen säännönmukaista, joitain tapauksia esiintyi. Hän mainitsee, että joskus kantahenkilökunta saattoi painostaa varusmiehiä ylittämään turvallisuusrajoja lyhyissä kuljetuksissa.

Talvella telakuorma-auton on kuitenkin mahdollista siirtää joukkoja melko suureltakin määrältä. Lumisessa maastossa kone voi kuljettaa lähes 40 henkilöä, joista osa liikkuu suksin vetäen, jolloin heidät sidotaan kahdella köydellä ajoneuvon vetokoukkuun. Tämä mahdollistaa 37 henkilön tehokkaan siirron, jolloin telan jättämiin urihin mahtuu kymmenen henkilöä molemmille puolille.

Nilirova painottaa, että vaikka telakuorma-auto on mahtava ajoneuvo, sen käyttämiseen liittyy jatkuvia haasteita, ja koulutus on avain turvallisuuden takaamiseen. Tämä on erityisen tärkeää ottaen huomioon onnettomuudet, jotka voivat johtua huolimattomuudesta tai vääristä päätöksistä ajon aikana. Kysymys on siis paitsi ajoneuvojen kestävyydestä myös kuljettajan vastuullisuudesta.