Heta Tuppurainen, nyt 35-vuotias, ei muista aikaa ennen Rölliä. Hän ei ole koskaan pitänyt Rölliä muuna kuin satuhahmona, jota hänen isänsä esittää. Tämä ainutlaatuinen suhde isään ja Rölliin on syventynyt teoksen myötä, joka syntyi lennossa junamatkalla.

Isäni, Rölli -kirjan kirjoittaminen ei ollut Heta Tuppuraisen unelma, mutta hänen kyynelkanavansa aukesivat, ja sanat alkoivat virrata kännyn näppäimistölle, sillä muita muistiinpanovälineitä ei ollut käden ulottuvilla. ”Halusin jakaa tarinan, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle”, Heta miettii. ”Tuntuu, että tämä sukupolvien välillä kulkeva tunne on ollut olemassa, mutta se on jäänyt piiloon.”

Heta Tuppuraisen isä, Allu Tuppurainen, teki pitkän ja vaikuttavan uran Vaasan kaupunginteatterissa, aluksi lavastajana ja myöhemmin näyttelijänä. Röllin tarinoita ei ollut helppo saada julki, mutta 1980-luvulla Allu löysi tien tallentaa Röllin seikkailut c-kaseteille, jotka menivät välittömästi kaupaksi.

Röllin iloinen laulu ja tarinat olivat tärkeitä pitkien automatkojen rauhoittajina, jolloin takapenkissä istuneet lapset saattoivat vaipua uneen. Vaikka isä oli usein fyysisesti läsnä, hänen työssään eläminen tarkoitti myös henkistä poissaoloa. Tuppurainen huomauttaa, että isä käytti Rölliä kanavanaan käsitellä omia pelkojaan ja mietteitään.

Kirjassa Rölli kohtaa pelkoja ja hyvien ja pahojen voimien taistelun, ja tätä kautta myös lapset ja aikuiset voivat löytää tarinasta jotain syvällistä. ”Olin ylpeä siitä, etten häirinnyt vanhempiani omilla murheillani,” Heta sanoo. ”Kiusaus ja kouluaikojen ongelmat jäivät omaksi salaisuudekseni.”

Allu Tuppurainen on eläkkeellä ja hakeutunut täysin julkisuuden ulkopuolelle. Hän ei anna haastatteluja, mutta on silti tukenut tytärtään tämän kirjoitusprosessissa keskusteluilla muistoista ja perhesiteistä. Tuppurainen pohtii, että monet kysymykset isän ja tyttären suhteesta voisivat olla ajankohtaisia, koska isä ei aina ollut uroksena rakkautta ilmensi, ei edes silloin, kun kiusattiin.

”Olisin toivonut, että isä olisi toistuvasti muistuttanut minua pärjäämisestä, riippumatta siitä, mitä tapahtuu”, Heta miettii. Röllin hahmo on muutakin kuin vain satu; se on rakennettu tukemaan lapsia ja tarjoamaan aikuisille nostalgisia muistoja. On mielenkiintoista nähdä, miten nämä tarinat tulevat edelleen vaikuttamaan uusiin sukupolviin, ja onko Röllillä vielä tulevaisuutta nuoremman sukupolven keskuudessa.