Suomen rakastetuin näyttelijäkonkari, Eeva Litmanen, 80, avasi sydämensä laulamisen ja äitinsä laulutaidon kohtaamisista Ylen Elämäni biisi -ohjelmassa lauantai-iltana. Katsojat riemuitsivat hänen tarinoistaan, mutta tiesitkö, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Litmanen puhuu laulualueesta?

Alkuun Litmanen vihjasi, että hänen elämänsä kappale liittyy kääpiösienen itsetuntoon – kyllä, kuulit oikein! Kuitenkin, todellinen tarina piilotettiin hänen valitsemansa Miljoona ruusua -kappaleen taakse, joka sai inspiraationsa hänen omista laulukokemuksistaan.

Nuorempana Litmanen omistautui Lappeenrannan balettikoululle ja tavoitteena oli saada rooli paikallisessa teatterissa, jossa toteutettiin joulusatu Punahilkka. Mutta mitä todella tapahtui?

”Jäin niin jännittämään, että laulaminen jäi kokonaan”, Litmanen muistelee. Vaikka hän sai lopulta roolin, se oli vain pieni sivurooli kääpiösienenä. ”Se jätti minuun pienen piikin”, hän myöntää.

Litmanen kertoi myös yrittäneensä päästä teatterikouluun, mutta ei päässyt edes laulamiskokeeseen. Tämä sai hänet pohtimaan, oliko näyttämö hänen todella paikkansa.

Äidin rooli muutti hänen elämäänsä. Kun hän sai tyttärensä, Litmanen ajatteli: ”Nyt on aika laulaa.” Hän kertoi, että jokainen oikea äiti laulaa lapselleen tuutulauluja, mutta yksi ilta hänen tyttärensä, tuolloin vain kaksivuotias, sanoi: ”Äiti, älä laula.” Tämä ei ollut vain yleisön huvittava hetki, vaan kohtaus, joka jätti äidin sydämeen kiven.

Myöhemmin Aleksanterin teatterissa tuotettiin näytelmä Beige tappaa, jossa Litmanen oli mukana. Näytelmään kuului ikimuistoinen kohtaus karaokebaarissa. “Tässä täytyy yrittää enemmän kuin osaa”, hän kivahti nauraen.

Kun Litmanen mietti näytelmässä esitettävää laulua, hän muisti Vera Teleniuksen version Miljoona ruusua -kappaleesta ja päätti opetella siitä pienen pätkän. ”En voinut laulaa koko laulua, se olisi ollut liikaa yleisölle.”

Litmasen elämänkerralliset hetket eivät jää tähän. Elämäni biisi -ohjelmassa myönnettiin, että myös juontaja Katja Ståhl, sarjakuvataiteilija JP Ahonen, muusikko Samu Haber, kirjailija Satu Rämo ja toimittaja Markku Veijalainen syventävät jatkuvasti keskustelua musiikin ja henkilökohtaisten tarinoiden voimasta.