Helsingistä Utsjoelle kulkeva Nelostie, eli valtatie 4, erottelee Suomen jyrkästi lännen ja idän välillä. Tämä tie on tullut näkyväksi symboliksi sille, kuinka eri alueet kehittyvät täysin eri tahdissa.

Turun kaupungin tutkimusjohtaja Timo Aro on analysoinut Nelostien jakavia piirteitä useiden aluekehityksen mittarien avulla, ja tulokset osoittavat selkeää eriytymistä. Länsi-Suomessa asuu yli 71 prosenttia suomalaisista, ja alue tuottaa noin 80 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Lisäksi yli 75 prosenttia Suomeen kaavailluista vihreän siirtymän investoinneista kohdistuu juuri tälle alueelle.

Aro viittaa tähän eriytymiseen ja sanoo, että valtatie 4 muistuttaa nykyajan Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Tämä viittaa siihen, että Suomi on jakautumassa alueellisesti eri kehityskelkkoihin. Jos ihmettelet, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, seuraa, kuinka kaupungistuminen ja maankäyttö muuttavat maisemaa dramaattisesti.

Koulutus ja työllisyys syitä jakolinjaan

Arolta kysyttiin Iltalehdessä, mistä tämä jyrkkä jakolinja oikein johtuu. Hänen mukaansa syitä on monta, ja ne liittyvät perinteisiin tekijöihin, kuten koulutuspaikkojen ja työpaikkojen saatavuuteen. Myös hyvät liikenneyhteydet ovat avainasemassa, sillä ne houkuttelevat asukkaita ja yrityksiä.

Ihmiset hakeutuvat niihin paikkoihin, joissa on hyvä maine ja tulevaisuudennäkymiä. Tämä ilmiö ei ole uusi; alueiden eriytyminen on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitys on ollut voimakasta, lukuun ottamatta koronavuosi 2020 ja 2021, jolloin muuttovoittoiset kunnat saivat lähes kaksinkertaisen määrän uusia asukkaita.

Aro paljastaa, että suurissa kaupungeissa väkiluku kasvaa niin voimakkaasti, että taustalla on palattava yli vuosikymmenen ajaksi, jotta vastaavia muuttovoittoja voisi verrata.

Korkeakoulut ja maahanmuutto vaikuttavat voimakkaasti

Viimeisten 10–15 vuoden aikana korkeakoulujen aloituspaikkojen jakautuminen on vaikuttanut merkittävästi alueiden kehitykseen. Koulutuksen saatavuus vetää puoleensa työpaikkoja ja investointeja, jotka perustuvat osaavan työvoiman olemassaoloon. Maahanmuutto on myös keskeinen tekijä, jonka myötä suuntautuminen lisääntyy yhä enemmän suuriin kaupunkeihin.

Aro uskoo, että tulevaisuudessa keskittymiskehitys vain jatkuu, sillä korkeakoulukaupungit ja matkailukeskukset houkuttelevat edelleen ihmisiä. Kuitenkin Itä-Suomen elinvoimaisuuden tukemiseksi Aro ehdottaa kolmea keinoa: investoinnit infraan, riittävä määrä koulutuspaikkoja ja erityistalousalueiden perustaminen. Tämä voisi ennakoida yritysten siirtymisiä ja investointeja Itä-Suomeen.

Miksi syrjäseutuja pitäisi tukea?

Kysymykseen siitä, miksi tukea kuihtuvia syrjäseutuja, Aro vastaa, että kyseessä on paitsi taloudellinen myös yhdenvertaisuuskysymys. Itä-Suomessa on merkittävää metsätaloudellista omaisuutta, ja se on tärkeä alue maanpuolustuksen kannalta. Maakuntakeskusten ja yliopistokaupunkien tukeminen on elintärkeää, jotta ne pystyvät houkuttelemaan asukkaita, investointeja ja matkailijoita.

Johtopäätöksenä Aro toteaa, että aluekehitykseen ei välttämättä tarvita suurempia rahasummia, vaan tärkeämpää on vaikuttava resurssien käyttö. Tämä vaatii kunnollista suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä, jotta alueet voivat kukoistaa ja pysyä elinvoimaisina.