Psykologi Julia Pöyhönen avaa monen vanhemman ahdistusta—mikä on ratkaisu, kun lapsi raivostuu puhelimen pois ottamisesta? Hänen mielestään tilanne on yllättävän yleinen.

Helsinkiläinen äiti kertoi, kuinka hänen päiväkoti-ikäinen lapsensa reagoi voimakkaasti, jos puhelin otetaan pois. Lapsi huutaa ja kiukuttelee, mikä saa vanhemman tuntemaan epävarmuutta omasta vanhemmuudestaan.

Miksi lapsi reagoi näin?

Pöyhönen selittää, että puhelimen äkillinen poisottaminen voi aiheuttaa dopamiinijärjestelmän häiriintymistä. Tämä voi johtaa voimakkaisiin tunteisiin, ja tilanne on ymmärrettävä—kuka tahansa ärsyyntyisi, jos katsoisi suosikkisarjaansa ja joku sammuttaisi television.

Lapsi ei kykene itse säätämään oloaan, sillä aivojen itsehillintäkyvyt eivät ole vielä täysin kehittyneet. Vanhemmat tarvitsevatkin keinoja tukea lasten siirtymistä ruudun ääreltä muuhun tekemiseen.

Ruutuaika – kuinka paljon on liikaa?

Helsinkiläisäidin mukaan lapsi viettää puhelimellaan jopa viisi tuntia päivässä. Pöyhönen painottaa tasapainoista elämää: liikuntaa, leikkiä ja vuorovaikutusta muiden kanssa pitää olla tarpeeksi.

Eri-ikäisille suunnatut ruutuaikasuositukset antavat vanhemmille selkeät rajat. 2–4-vuotiaille suositellaan tunnin käyttöä päivässä, kun taas koululaisille alle kahta tuntia.

Äiti mainitsee lapsensa katsovan erityisesti YouTube Kids -videoita. Pöyhönen vertaa näitä Pikku Kakkoseen, joka oli ennen vanhempien ”turvasatama”.

Miksi digitaaliset sisällöt huolestuttavat?

Nykyajan videot ovat nopeita ja lyhyitä, mikä aiheuttaa lapsille haitallista dopamiinitason epätasapainoa. Jatkuva stimulaatio johtaa siihen, että lapsi vaatii aina lisää sisältöä.

Pöyhönen huomauttaa, että Pikku Kakkosta katsoessa lasten on pakko kärsiä ohjelman tahdista, mikä voi joissain tilanteissa parantaa keskittymiskykyä.

Lapsen käyttäytymisestä kannattaa huolestua?

Mikäli lapsen raivokohtaukset toistuvat usein, Pöyhönen suosittelee digilakkoa—kaksi viikkoa ilman näyttöjä voi olla tarpeen.

Jos vanhemmat kokevat tilanteen ylivoimaiseksi, ammattilaisen apu voi tarjota varmuutta ja ohjausta. Perheneuvolat Suomessa ovat hyvä paikka saada tukea.

Pöyhönen muistuttaa, että digitaalinen kasvatustyö on vain yksi osa vanhemmuutta, ja sen suhteen on yhä paljon opittavaa.