Yhdysvallat on tahrannut historiansa monilla vaiheilla, mutta yksi sen mielenkiintoisimmista tarinoista liittyy Grönlantiin. Jo 1800-luvulta lähtien Yhdysvallat on katsonut Grönlantia ahneesti, eikä vain sen ainutlaatuisten luonnonvarojen vuoksi. Julkiset asiakirjat ja Arktisten alueiden historiaa käsittelevät teokset, kuten 'Governing the North American Arctic', paljastavat Yhdysvaltojen kiinnostuksen grönlantilaisten maaperän rikkauksiin.

Yhden merkittävän hetken aikana, aivan Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen, digittiin keskusteluja Grönlannin hankinnasta, erityisesti sen kalastusmahdollisuuksien vuoksi. Vuonna 1910 Yhdysvaltojen Tanskan suurlähettiläs Maurice F. Egan yritti käydä läpi vaihdantaa, jossa osa Yhdysvaltojen hallitsemista Filippiinien saarista olisi vaihdettu Grönlantiin. Tämä ehdotus kaatui kuitenkin monimutkaisena.

Erityisesti vuonna 1946 Yhdysvallat teki merkittävän tarjouksen Tanskalle: Grönlandin ostaminen 100 miljoonalla dollarilla, ja maksuna oli kullalla. Tämä keskeytti Yhdysvaltojen keskustelut myös Alaskan öljyalueista. Samaan aikaan Yhdysvalloissa vallitsi kylmä sota ja Harry S. Truman toimi presidenttinä. Tarjous aiheutti yllätyksen Tanskan ulkoministerille Gustav Rasmussenille, mutta se ei koskaan toteutunut.

Donald Trumpin presidenttikauden aikana vuosina 2019 ja 2020 asiasta nousi jälleen keskustelua. Trump piti Grönlantia mielenkiintoisena alueena, ja hänen neuvonantajansa raportoivat kiinnostuksesta Grönlannin hankintaan. Erityisesti Trumpin mainitsema mahdollinen voimankäyttö asian etenemiseksi herätti laajaa huomiota mediassa.

Kuitenkin grönlantilaiset itse ovat vahvasti sitä mieltä, että saari ei ole myytävänä. Grönlannin pääministeri Múte Egede muistutti, että Grönlanti kuuluu sen asukkaille ja tulevaisuus on heidän käsissään. Hän toivoi, ettei ulkopuoliset paineet aiheuttaisi hysteriaa tai johtaisi harhaan paikallista itsenäisyyttä tavoitellessa.

Vaikka Grönlanti pyrkii itsenäisyyteen, se on myös avoin yhteistyölle muiden maiden kanssa. Esimerkiksi hallitus on valmis keskustelemaan Yhdysvaltojen kanssa mineralien kehittämisestä ja Arktisen alueen turvallisuudesta. Tanskan osuus Grönlinnan hallinnossa kuitenkin herättää huolta, ja monet grönlantilaiset kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi kaavamaisessa systeemissä, jolle on historiallisesti ollut kolonialistisia piirteitä.

Grönlannin kansanedustaja Kuno Fencker huomautti, että Yhdysvaltojen ehdot ja keskustelut ovat aiheellisia ja relevanssia omaavia. Hänen mukaansa Grönlannissa tarvitaan lisää turvallisuutta ja Tanskan on otettava ne huolenaiheet vakavasti. Grönlantilaisten tunteet koloniasta ovat vahvempia kuin koskaan, ja monet haluavat rakentaa uusia suhteita kansainvälisiin toimijoihin, ei vain Tanskaan.

Lopulta Grönlanti seisoo vahvasti oman väkensä rinnalla, pitäen kiinni sen oikeudesta itse päättää tulevaisuudestansa. Tämä tarina jatkuu varmasti, ja maailmalla on silmät tiukasti kiinni pohjoisen maa-alueiden kehityksessä. Mitä seuraavaksi? Grönlandin itsenäisyystaisteluun liittyvät kysymykset ja kansainväliset suhteet tulevat varmasti olemaaan keskustelunaiheena tulevina vuosina.