YK:n jäsenvaltiot antoivat sunnuntaina historiallisen hyväksynnän niin kutsutulle tulevaisuussopimukselle, äänin 143 puolesta ja 7 vastaan. Tämä sopimus on tärkeä askel kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, ja sen tarkoituksena on suojella nykyisten ja tulevien sukupolvien etuja monimutkaisessa kansainvälisessä politiikassa.

Tulevaisuussopimuksessa allekirjoittaneet maat sitoutuvat edistämään monenkeskistä yhteistyötä, joka on erityisen tärkeää nykyisten kriisien, kuten ilmastonmuutoksen, konfliktien ja ihmisoikeusloukkauksien vuoksi. YK:n pääsihteeri António Guterres korosti, että sopimuksen myötä pyritään elvyttämään kansainvälistä yhteistyötä, joka on viime vuosina kärsinyt suurvallat ylittävistä jännitteistä.

Sopimus on reagointi 2000-luvun haasteisiin, ja se tuo esille ydinaseriisunnan merkityksen. Allekirjoittaneet valtiot tukevat YK:n kantaa ydinaseiden käytön vähentämiseksi ja ydinaseiden kieltämiseksi tulevissa neuvotteluissa.

Venäjä ja muut maat, kuten Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Iran, Nicaragua, Sudan ja Syyria, vastustivat sopimusta, pyrkien saamaan siihen muutoksia, erityisesti valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteen korostamiseksi. Nämä esitykset hylättiin, mikä herätti keskustelua kansainvälisestä yhteistyöstä ja sen rajoista.

Heti New Yorkissa järjestetyn tulevaisuushuippukokouksen jälkeen voimme nyt kysyä: mitä seuraavat sukupolvet voivat odottaa tästä sopimuksesta? Vaikka asiakirja sisältää merkittäviä sitoumuksia taloudellisista ja oikeudellisista kysymyksistä, se ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova. Tämä tarkoittaa, että YK:n jäsenvaltiot eivät ole juridisesti velvoitettuja toteuttamaan sopimuksessa mainittuja periaatteita.

Siten tulevaisuussopimus avaa keskustelun kestävyydestä ja ihmisoikeuksista, mutta antaa vielä nähtäväksi, miten valtiot tulevat toimimaan tulevaisuudessa. Onko tämä sopimus vain tyhjää puhetta vai todellista muutosta kohti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää maailmaa? Aika näyttää.