Seiska uutisoi äskettäin, että Helena Koivu oli nähty ostamassa kakkupohjaa Kupittaan Citymarketissa Turussa. Silminnäkijä otti kuvan hänestä, mutta ei uskaltanut tulla juttelemaan. Helena Koivu, NHL-huippupelaaja Mikko Koivun ex-vaimo, kertoo, ettei hänellä olisi mitään vastaan, vaikka tuntemattomat tulisivat juttelemaan.

"Minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa. Välillä odotan, että ihmiset tulevat juttelemaan. Olen aina hyvällä tuulella", Helena sanoo.

Helena huomaa, että suomalaiset tunnistavat hänet kadulla, mutta hänestä se on vain hassua. "Yhdysvalloissa tällaisia tilanteita ei tapahdu, mutta kivaahan se on. Saa tulla juttelemaan, minulla ei ole kiire!"

Helena on asunut pitkään Yhdysvalloissa ja nostaa esiin, että kulttuuri siellä on paljon avoimempaa. "Jos jollakin on hieno takki, niin siellä kehuu heti. Suomessa tällaista ei saa ihan yhtä helposti", hän toteaa.

Hän kertoo, että Yhdysvalloissa on myös tapana kehua lapsia, mikä tuo erityistä iloa ja positiivisuutta päivään. "Jos on ollut huonompi päivä, tällaiset kehuja piristävät todella paljon. Mietin aina, miksi emme voisi olla toisillemme tällaisia? Levitetään positiivisuutta ympärillemme."

Helena pohtii, miksi suomalaiset eivät ole yhtä avuliaita juttusille. "Luulen, että se liittyy kohteliaisuuteen. Emme halua keskeyttää toisten asioita. Virosta löytyy enemmän avointa keskustelukulttuuria kuin Suomesta", hän arvioi.

Häntä kuitenkin ilahduttaa se, että suomalaisessa kulttuurissa on tapahtumassa myönteisiä muutoksia. "Jos itse aloittaa keskustelun, suomalaiset kyllä juttelevat!" Helena muistaa esimerkin Kupittaan Citymarketissa, jossa hän kysyi tuntemattomalta naiselta pesukoneista. "Aluksi nainen oli hiljainen, mutta lopulta keskustelimme pitkästi. Kynnys vain jutella ventovieraille on hyvin korkea", hän tiivistää.

Suomalaiset ovat kyllä kohteliaita, mutta voimmeko oppia jotakin avarampaa asennetta ulkomailta? Helena Koivun havainto voisi avata keskustelun suomalaisten sosiaalisesta käyttäytymisestä. Jos avaisimme keskustelutaitojamme, kuinka paljon enemmän iloa ja yhteisöllisyyttä voisimme kokea?