Ukrainassa käytävä sota on opettanut paljon suomalaisille sotilasstrategiasta, erityisesti jalkaväen toiminnasta. Kenraalimajuri Pekka Toverin mukaan, joka on myös eurokansanedustaja, maavoimat ovat olleet keskiössä, kun taas ilma- ja merivoimat tukevat sodan käynnistämistä. Toveri huomauttaa, että kummankin osapuolen ilmavoimat ovat kärsineet heikosta suorituskyvystä, mikä on johtanut maavoimien merkityksen korostumiseen.

Major Kalle Tuominen Maavoimien esikunnasta kertoo, että Suomi on valmistautunut suojautumaan Venäjää vastaan jo lähes sata vuotta. Tämä antaa Suomelle etulyöntiaseman, jota Ukraina ei saanut aikaan ennen Venäjän hyökkäystä helmikuussa 2022. Tuominen korostaa, että sodan keskellä tapahtuva maanpuolustusvalmiuden rakentaminen on uskomattoman haastavaa, mutta sitä on pakko kehittää.

Ukrainan sota on sekoitus vanhaa ja uutta teknologiaa. Vaikka sodassa käytetään yhä vanhoja asejärjestelmiä, jalkaväki pelaa silti keskeistä roolia alueen puolustamisessa. Sota on myös hyvin dokumentoitu, mikä tarjoaa mahdollisuuksia käyttää sitä oppimateriaalina Suomen sotilaskoulutuksessa. Tuomisen mukaan erityisesti drone- ja lennokkiuhkien, elektronisen sotatoiminnan sekä valehyökkäysten tunnistamisen on oltava tarkasti esillä koulutuksessa.

Yksi tärkeimmistä vinkeistä taistelijoille on ammojen kulutuksen tarkastelu. Ukrainan sotilaat kantavat mukanaan jopa 12 rynnäkkökiväärin lippaita ja neljää käsikranaattia, mikäli tilanne sen sallii. Taistelijoille pitäisi jakaa vähintään kuusi lippaita kotimaassamme, jotta he oppivat kantamaan suuria määriä varusteita.

Tuominen painottaa myös, että taistelukentällä on kyettävä maastoutumaan. Joukkojen hajauttaminen ilman telttamajoitusta on elintärkeää, sillä keskitetyissä ryhmissä on suuri riski tulla vihollisten kohteeksi. Tämän vuoksi Suomeen pitäisi kehittää käytäntöjä kevyiden majoitusratkaisujen, kuten laavun tai bivy-pussin, käyttöön.

Lisäksi on tärkeää harjoitella linnoittamista ja omien puolustusasemien suojaamista. Linnoitukset ovat osoittautuneet elintärkeiksi, ja Tuominen huomauttaa, että venäläiset kaivautuvat maahan heti, kun heidän liikkeensä pysähtyvät. Tämä on asia, joka tulee ottaa huomioon, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen.

Sodan jatkuessa oppiminen ei lopu kesken, ja Tuominen uskoo, että haasteita on vielä enemmän kuin vastauksia. ”Menestyminen mitataan yhä jalkaväen etulinjan asemista”, hän toteaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että suomalaisilta taistelijoilta vaaditaan yhä laaja-alaista koulutusta ja valmiutta, jotta he pystyvät vastaamaan moderneihin haasteisiin taistelukentällä. Taistelutaktiikoiden ja varusteiden kehittäminen on välttämätöntä niin Ukrainassa kuin Suomessa.