Ukrainan sodassa, joka on nyt kestänyt yli puolitoista vuotta, on kymmenkunta suomalaista kaatunut. Tämä tilanne herättää huolta ja keskustelua vapaaehtoistaistelijoiden lähtemisestä rintamalle. Puolustusvoimat varoittaa lähtemisen seurauksista, jotka voivat vaikuttaa sodanajan sijoitukseen Suomessa.

Kun Juha Kreus, Sodan kokeneet -yhdistyksen toiminnanjohtaja, saa puhelun tulevalta vapaaehtoiselta, hänen tavoitteensa ei ole muuttaa tämän mieltä, vaan varmistaa, että tämä ymmärtää mitä on tekemässä. "Sodan ytimessä on kaksi asiaa: tappaa ja kuolla. Kun sotaan lähtee, on hyvin todennäköistä, että kuolee," hän toteaa vakavasti.

Kreus itse on kokenut sodan vaikutukset; hän osallistui Guatemalan sisällissotaan vuonna 1993, ja traumaattiset kokemukset ovat vielä vaikuttamassa hänen elämäänsä. Hänen yhdistyksensä tarjoaa vertaistukea taistelleille sekä heidän perheilleen, erityisesti kun sota muuttaa paluumuuttajien arkea ja mielentilaa.

Ukrainaan on lähtenyt noin 150 suomalaista vapaaehtoista Venäjän hyökkäyksen jälkeen, ja vaara rintamalla on todellinen. Valtaosa taistelijoista on nuoria aikuisia, mutta mukana on myös ikääntyneempiä osallistujia. Puolustusvoimat ovat selvästi ilmoittaneet, etteivät he tue tai suosittele ulkomailla taistelemista. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti myös tuleviin sodanajan sijoituksiin ja rekrytointeihin.

Kaatuneiden suomalaisten määrä oli viime vuonna ainakin neljä, ja sodan aikana on vahvistettu, että kymmenkunta suomalaista on menettänyt henkensä. Tuorein menetys, Aleksi Lysander, kaatui Itä-Ukrainassa keväällä 2022.

Myös muut kansainväliset vapaaehtoiset, kuten kolumbialaiset, ovat olleet suurissa numeroissa rintamalla, ja heidänkin keskuudessaan on raportoitua kaatuneita. Taistelutoiminta tehostuu erityisesti alueilla, joilla maasto ja infrastruktuuri ovat tuhoutuneet, mikä lisää riskiä sotilaiden keskuudessa.

"Kun jalkaväedivisioonat taistelevat, he ovat vaarassa joutua tulilinjalle jatkuvan tykistötulen alla," Kreus selittää. "Tilanne on äärimmäisen vaarallinen, ja jopa maastonsuojat on tehokkaasti tuhottu."

Tasapaino henkisen hyvinvoinnin ja taisteluiden välillä on haaste, jokainen sota jättää jälkeensä muiston ja traumaattisia kokemuksia. Kreus huomauttaa, että monet suomalaiset taistelijat ovat olleet Ukrainassa jo vuodesta 2022, ja toiveet rauhan palautumisesta ovat heikentyneet merkittävästi. "Emme tiedä, kauanko sota kestää. Se voi olla vuosia," hän sanoo.

Kreus itse palaa pian Ukrainaan jatkamaan työtään vapaaehtoistaistelijoiden tukemiseksi, ja hän on valmis vastaamaan sodanhaasteisiin, vaikka oman turvallisuutensa arvioiminen on välttämätöntä. Taistelujen jatkuessa omistautuminen ja tuki niin sotilaille kuin heidän perheilleen ovat tärkeämpää kuin koskaan.