Venäjän laivaston liikenne on kiihtynyt Tartusin laivastotukikohdassa Syyriassa joulukuun alussa, mikä herättää huolta maan sotilaallisesta asemasta alueella. Satamasta on lähtenyt ainakin kaksi fregattia, yksi sukellusvene ja kaksi huoltoalusta, eikä niiden ole raportoitu palanneen tukikohtaan 10. joulukuuta mennessä.

Tilanne on synkkä Venäjälle, sen jälkeen kun äärivasemmistoinen HTS-järjestö on saanut vallan liikkeidensä myötä Syyriaan, mikä on johtanut kapinallisten etenemiseen kohti maan suurimpia kaupunkeja. Satelliittikuvista on havaittu, että Venäjän laivaston aluksia on ankkuroituna Syyrian rannikon edustalla, mikä viittaa siihen, että venäläiset pyrkivät suojaamaan omaa kalustoaan.

Markku Kangaspuro, Aleksanteri-instituutin johtaja, totesi, että Venäjä saattaa evakuoida kalustoaan ja henkilöstöään alueelta, sillä se ei luota kykyynsä neuvotella alueella vaikuttavien uusien voimien kanssa. "Venäjä on kokenut valtavan kasvojen menetyksen kapinallisten voiman kasvun myötä, ja Bašar al-Assadin hallinnon kaatuminen on Venäjälle henkinen kolaus", Kangaspuro sanoo.

Venäjän tukikohdat, Tartus ja Khmeimim, ovat strategisia paikkoja, jotka sijaitsevat alueilla, jotka kapinalliset ovat vallanneet. Tartus on Venäjän ainoa laivastotukikohta Välimerellä, ja sen tarina juontaa juurensa Neuvostoliiton aikakauteen vuodesta 1971. Tukikohdan merkitys on kasvanut Syyrian sisällissodan myötä, ja Venäjä on investoinut sen varustamiseen merkittävästi.

Nykyiset tapahtumat, mukaan lukien alueen epävakaus ja kilpailu maiden välillä, herättää kysymyksiä Venäjän kyvystä ylläpitää sotilaallista läsnäoloaan Syyriassa. Maan kyky tarjota vakautta ja turvaa autoritaarisille hallitsijoille on nyt kyseenalaista, ja tämän myötä Venäjän asema Lähi-idässä on vaarassa heikentyä edelleen.

Kangaspuro varoittaa, että Venäjällä saattaa olla edessä suuria puhdistuksia sen eliitissä ja armeijassa. "Pää tulee varmasti putoamaan", hän arvioi, mikä tarkoittaa, että vastuuhenkilöitä saatetaan erottaa tai heidän asemaansa saatetaan heikentää.

Samaan aikaan uutiset Venäjän liittolaisista, kuten Iranista, viittaavat siihen, että niiden neuvotteluasema on heikentynyt ja Turkki on vahvistamassa omaa asemaansa, mikä luo lisää haasteita Venäjän toimintastrategioille.

Huoli Venäjän tukikohtien säilymisestä on kasvanut, ja uutiset viittaavat siihen, että voimien siirtäminen ja alueen strategisten etujen menetys voisivat johtaa Venäjän epävakauteen. Jos Venäjä menettää Khmeimimin ja Tartusin, se joutuu etsimään uusia tukikohtia, mikä tulisi kalliiksi ja aikaa vieväksi. Samaan aikaan evakuointitoimet, jotka saattavat tulla ajankohtaisiksi tilanteen pahentuessa, olisivat jo itsessään huomattavan suuret, ja niiden toteutus herättäisi laajaa huomiota kansainvälisesti.