Istuin Olympiastadionilla, ja Ultra Bra täytti ilman nostalgiaa. Yhtye ei kumartunut epävireisiin soittoihin, vaan toi mieleen menneet hyvät ajat, ja katsojien keskellä Sinikka Sokka tarkasteli lavan tapahtumia kiikareilla.

Ultra Bran tarina alkoi nuoruuden innolla parikymppisinä, kun heidän ensilevynsä julkaistiin vuonna 1995.

Stadionilla tajusin, että yhtyeen laulut kantoivat mukanaan aikakauden tunnelmaa. Kun Ultra Bra syntyi, Suomi kamppaili massatyöttömyyden kanssa, mutta paremmat ajat olivat nurkan takana. Yhtyeen alku osui täydelliseen hetkeen, kun Suomi suuntasi kohti menestystä.

Ultra Bra oli stadionilla ajankuva, yhdistäen menneisyyden toiveikkuuden ja koko sukupolven unelmat.

Yhtyeen suosio korreloi Nokian nousun kanssa: Suomella oli varaa juhlia. Tämä heijastuu myös Ultra Bran nosteeseen, kuten Ville Similä ja Mervi Vuorela ovat muistanneet yhtyeen historiikissaan.

Illan aikana havahduin myös siihen, miten Ultra Bra oli ääni uudelle kaupunkilaisuudelle. Nyt katsoessani ympärilleni, huomioin muuttuneet maisemat: aiemmin elinvoimaisista maakunnista oli tullut autioita alueita.

Ultra Bran alkuaikoina meillä oli vielä Seppälä ja Anttila, mutta ei Ikeaa. Euroopan unionissa olimme vasta ottamassa ensiaskeleita, ja Venäjäkin oli kaukainen ja unelias naapuri.

Yhtyeen muusikot ovat itsekin huomauttaneet, että heidän laulunsa heijastavat optimismia, jota aikakauden Suomi ilmensi. Ultra Bra antoi tälle ajalle äänen, sanat ja kasvot.

Stadionilla Ultra Bra esiintyi nyt toisenlaiselle Suomelle. Nykyisin valtionvelka on kasvanut, huumekuolemat lisääntyneet, ja naapurimme Venäjä on imperialistinen uhka. Suomi on koulutetumpi ja moniarvoisempia, mutta myös tuloerot ovat kasvaneet ja epätyypilliset työt yleistyneet.

Katumaisemassa keltaiset Ultrabra-sadetakit ovat harvinaisia, kun nykyajan symboliksi ovat tulleet woltinsiniset lähettitakit.

Stadionilla lavan flyygelin päällä liehuva Palestiinan lippu toi mieleen nuoruuden optimismia.

Vaikka laulut eivät olleet muuttuneet, niiden tuoman toiveikkuuden tuntu oli kuin unelmasta heräämiseltä. Lauloin silti mukana, ehkä siksi, että kerran oli ollut sellainen aika, ja toivon, että se palaisi taas.