Ulla Heikkilä esittelee toisen pitkän elokuvansa

Ohjaaja Ulla Heikkilä on koettelemusten kautta löytänyt uuden äänen elokuvissaan. Hänen tuorein teoksensa "Elämä on juhla" ottaa käsittelyyn monimutkaiset perhesuhteet ja kaipauksen, inspiroituen omasta isästään, joka menehtyi vuonna 2019.

Hahmot elävät sysimustassa perhesuhteessa

Elokuvassa seurataan Otso-nimisen isän ahdistusta ja perhesuhteiden myrkyttävää vaikutusta. Isä, joka on nujertunut suljettuun ravintolaansa, sekä äiti Hannele, joka aloittaa salasuhteen, näyttävät olevan aika lähellä perheensä hajoamista.

Nuorten rakkauselämän kiemurat

Samaan aikaan perheen vanhempi tytär Selma kamppailee yksinäisyyden kanssa, kunnes saarelle saapuu uusi tuttavuus Arttu. Heikkilä kuvailee hahmojensa suhteita ikään kuin vanhoiksi ystäviksi, joihin on tarttunut kaikenlaista elämän painolastia.

Elämän juhlat ja surun syvyys

"Elämä on juhla" ei ole pelkkä iloisen kesäfiiliksen elokuva; se on myös surua ja haasteita täynnä. Heikkilä itse toteaa, että elokuvan nimi kantaa mukanaan myös ironista sävyä, vaikka se on myös täysin vakavasti otettava.

Kontrapunktia elokuvan teemana

Hän vertaa elämän iloja ja suruja musiikin kontrapunktiin, jossa erilaisten melodioiden rinnakkain kulkeminen luo kokonaisuuden. "Sydämessä asuu ilo, mutta siellä on myös kuoleman potentiaali", Heikkilä selittää.

Pettymyksistä elämään ja eteenpäin

Elokuvassa käsitellään myös suuria pettymyksiä. "Kun haaveet eivät realisoidu, kuinka paljon voimme silti nauttia elämisestä?" kysyy Heikkilä. Nauvo on paikka, joka symboloi unelmien kuolemaa, mutta myös niitä hetkiä, jolloin kaikki voi alkaa uusiksi.

Syvällisiä suhteita elokuvan takana

Heikkilä on tuonut esiin kaksinkertaisia isähahmoja, henkilöitä, jotka kuvastavat sekä rakkautta että toivottomuutta. Hänen isänsä, sarjakuvapiirtäjä Pauli Heikkilä, oli tunnettu taiturimainen luoja, mutta hänen kanssaan suhteet olivat monimutkaiset.

Isän menetyksen painoelämykset

Isän kuolema oli merkittävä tekijä Heikkilän luovassa prosessissa, mutta hän korostaa, ettei elokuvanteko ollut terapiaa. Se oli enemmän kuin pyrkimys syventää omaa henkilökohtaista historiaa ja luoda jotain merkittävää.

Elämä on juhla – tarina, joka koskettaa

Ulla Heikkilän elokuvat tarjoavat katsojilleen syvälle uppoutumisen suomalaisten yhteisiin rituaaleihin ja tunteisiin. Hän pyrkii välittämään, että vaikka elämän haasteet voivat olla raskaita, ilo ja suru kulkevat usein käsi kädessä.