Yhä useammat nuoret aikuiset pohtivat, haluavatko he ylipäätään lapsia ja jos haluavat, niin milloin se olisi ajankohtaista.

Helsingin Uutisten mukaan helsinkiläinen Reeta Niemosen, 30, kuuluu heihin, jotka aristelevat lastenhankintaa.

Tutkija Venla Berg Väestöliitosta toteaa, että lapsiperheiden perustaminen on nuorilla aikuisilla yhä harvinaisempaa. Hän mainitsee, että kiinnostus matkustamiseen ja uralla etenemiseen estää monet nuoret perheen perustamisessa.

”Tälle hetkelle tyypillisiä syitä lapsentekoa lykätä ovat halu keskittyä muihin elämäntavoitteisiin ja pelko oman elämäntyylin menettämisestä,” Berg sanoo.

Vuoden 2022 Perhebarometrissa 67 prosenttia lapsettomista 20-34-vuotiaista naisista ilmoitti kiinnostuksen puuttuvan lapsista ja 60 prosenttia totesi, että he eivät halua luopua nykyisestä elämäntavastaan. Vertailun vuoksi, vain 28 prosenttia mainitsi epävarman työllisyystilanteen ja 33 prosenttia taloudelliset syyt lapsentekoa lykätessään.

Monilla nuorilla miehillä ja naisilla on kovat odotukset perheen perustamisesta. Bergin mukaan on syntynyt käsitys, että omistusasunto on pakollinen ennen lastenhankintaa. ”Jos tällaiset vaatimukset kasvavat, saattaa olla, että nuoret jäivät odottelemaan perheen perustamista jopa 35-vuotiaiksi, jolloin joissakin tapauksissa lapsettomuus voi tulla liian myöhäiseksi.

Bergin mukaan asenteet muuttuivat merkittävästi 2010-luvulla, jolloin 1990-luvulla syntyneet ihmiset alkoivat olla parikymppisiä. Aiemmin, 1980-luvulla ja sitä aikaisemmin, oli arkipäiväistä ajatella, että lapset ovat osa normaaliin elämänkaareen; ensin opiskellaan, sitten löydetään kumppani ja lopuksi perustetaan perhe.

Nykyisin nuoret aikuiset pohtivat yhä enemmän, haluavatko he ollenkaan lapsia. Berg lisäsi, että monet nuoret pelkäävät perheen perustamiseen liittyviä negatiivisia mielikuvia, kuten vanhemmuuden raskautta ja vanhempana olemisen vaatimuksia. ”On tunnettu tosiasia, että lasten syntymän jälkeen elämäntyyli muuttuu ja monet ajattelevat, että oma elämä voi loppua sen myötä,” hän sanoo.

Tämä ilmiö liittyy niin sanottuun ”matalan syntyvyyden ansaan”, jossa syntyvyys laskee entisestään, ja se on ollut vähäisempää vuodesta 2011 alkaen, lukuun ottamatta muutamaa korona-aikaista poikkeusta.

Berg huomauttaa, että nuorilla aikuisilla on yhä vähemmän kontakteja lapsiperheisiin. He eivät näe todellista vanhemmuuden arkea, ja media keskittyy usein negatiivisiin puoliin, kuten univajeeseen ja parisuhteen haasteisiin. Tämä vaikuttaa nuorten aikuisen päätöksentekoon, sillä he pelkäävät sosiaalista eriytymistä, jos heidän lähipiirissään ei ole perheitä, joilla on lapsia.

”Jos lapsiperheitä ei ole lähipiirissä, voi jäädä perhesuhteista ulkopuolelle ja kokea eristyneisyyttä lasten kanssa,” Berg sanoo.

Toisaalta sosiaaliset verkostot voivat innostaa lastenhankintaan; jos ystäväpiirissä joku saa lapsia, muutkin saattavat nähdä asian kiinnostavana. ”Kompleksisuus asiaan lisää perhesiteiden kiinnostamattomuutta ja sama ilmiö pätee myös sisarusten välillä,” hän lisää.

Berg korostaa, että yhteiskunta voisi tukea nuoria aikuisia perhesuunnittelupalveluilla, jotka tarjoaisivat keskustelu- ja tukimahdollisuuksia lastensaantiin liittyen. ”Nykyisin tarvitaan kipeästi tällaisia palveluja ja lisätietoa hedelmällisyydestä.”

Nuorilla aikuisilla on heikko ymmärrys siitä, milloin lastenhankinnan tulisi alkaa. ”Jos kolme-kymppinen alkaa pohtia lapsensaantia, se on usein liian myöhäistä. Jos haaveissa on esimerkiksi kaksi lasta, ensimmäisen lapsen yrittäminen olisi järkevää aloittaa jo 27-vuotiaana, jotta todennäköisyys on optimaalisin,” Berg huomauttaa.

Yhteiskunnalliset asenteet ovat myös muutettavissa; on tärkeää ymmärtää, että lapset eivät ole este, vaan osa elämänpolkua. Bergin mukaan, ”lapset voivat olla osa epätäydellistä elämää eikä ainakaan niiden tulisi olla prioriteettina kaikista muista asioista.”

Onko yhteiskunnan valmis tukemaan nuoria aikuisia lapsiperheiden perustamisessa? Tämä on kysymys, jota on pohdittava ja jonka ympärille on rakennettava toiminta, jotta nuoret saavat tukea, jota he tarvitsevat.