Valokuvaaja Tuomo Manninen on hyppäänyt taiteelliseen seikkailuun, joka on kestänyt jo kolme vuosikymmentä. Hänen erikoisprojektinsa, jossa hän ikuistaa erilaisia ryhmiä ympäri maailmaa, alkoi vuonna 1995. Tuohon aikaan Manninen asui Nepalissa, Katmandussa, ja inspiroitui paikallisista kehonrakentajista kuntosalilla. Välittömästi hän tajusi, että nämä hetket piti tallentaa – ja niin hän aloitti omaperäisen valokuvaprojektinsa.

Mannisen otokset käsittävät laajan valikoiman ryhmiä, olipa kyseessä joukkio ilmapallokauppiaita, joulupukkeja tai paikallisia poliiseja. Kuvia yhdistää se, että ne on otettu ryhmille tutuissa ympäristöissä, jotka kertovat kunkin yhteisön tarinaa.

Valokuvien ottaminen on monesti vaatinut suurta vaivannäköä ja taustatyötä, mutta toisinaan se on ollut myös uskomattoman nopeaa. Manninen on usein päätynyt kuvaamaan tilanteita, jotka ovat syntyneet puhtaasta sattumasta. Esimerkiksi yksi ikimuistoisista hetkistä tapahtui Yangonissa, Myanmarissa, kun hän yllättäen huomasi paikalliset punkkarit. Huolimatta kuumuudesta ja hikoilustaan, hän onnistui saamaan vangittua hetken heidän kanssaan – sokkona, mutta onnistuneesti.

Tuomo Mannisen valokuvia on nähty laajalti eri näyttelyissä eri puolilla maailmaa, ja hänen teoksensa ovat nousseet arvostetuiksi. Hänen uransa käännekohta tapahtui Venetsian biennaalissa vuonna 2001, ja sen jälkeen hänen teoksiaan on esitelty lukuisissa näyttelyissä Helsingissä, Meksikossa ja tulevaisuudessa myös Espanjassa.

Tuomo Manninen, joka ei tee valintoja kuvattavistaan etukäteen, on kehittänyt ainutlaatuisen lähestymistavan, jossa ryhmän dynamiikka kiinnostaa häntä enemmän kuin yksittäinen kuva. Hänelle on tärkeää, että kuvat kertovat tarinoita ihmisisistä omana itsenään, kuvaamatta heitä salaa tai heidän tietämättään. Tämä inhimillinen lähestymistapa tuo esiin myös kulttuuriset erikoisuudet, jotka tekevät jokaisesta ryhmästä ainutlaatuisen.

Valokuvat eivät vain tallenna hetkiä, vaan ne toimivat myös aikamatkana yhteiskunnan muutoksille. Mannisen teokset ovat pullollaan kiinnostavia yksityiskohtia ja hienovaraista huumoria. Hänen näyttelyssään ”Me”, joka on esillä Suomen valokuvataiteen museossa, ihmiset katsovat kameraan luottavaisina; se on heidän oma tarinansa.

Mannisen vanhin haave on ikuistaa omiin valokuviinsa myös ihmisiä, joiden ympäristö on erityinen. Näyttely tuntuu olevan täydellinen paikka pohdiskella, mitä ryhmiä ja ympäristöjä ihmisten elämät muodostavat. Minkälaisen kuvan sinä rakastaisit, ja mihin ryhmään kuuluisit? Maailmanlaajuisesti valokuvausprojekti jatkuu, ja sen tarinat elävinä ja moninaisin sävyin yllättävät yhä._Mannisen valokuvanäyttely ”Me” on esillä Suomen valokuvataiteen museossa 20.9.2024–12.1.2025, eikä sitä kannata missata!