Hän oli ollut töissä Lääkärin ilman rajoja -järjestölle Gazassa ja oli juuri vihittänyt opiskelukaverinsa, 27-vuotiaan Nermin Abu Libdan kanssa. Sota muutti heidän elämäntilanteensa radikaalisti ja jätti heidät tyhjään ja pelottavaan maailmaan.

Israelin armeijan käytäntö on ollut soittaa etukäteen gazalaisille ja kehottaa heitä evakuoimaan asuntonsa ennen pommituksia. Kuitenkin viimeisimmän konfliktin aikana varoitussoittoja on tullut huomattavasti vähemmän. Almqayyad huomauttaa, että tämä on saanut monet perheet jäämään vaaravyöhykkeeseen ilman mahdollisuutta paeta.

Gazan sodassa on menehtynyt jo yli 45 000 ihmistä, joista suuri osa on naisia ja lapsia. Nämä luvut perustuvat Gazan väestönsuojeluviranomaisilta saatuun tietoon, jota YK ja muut kansainväliset järjestöt pitävät luotettavana. Tilannetta pahentaa se, että ICC (Kansainvälinen rikostuomioistuin) on alkanut tutkia Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun mahdollisia sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Israel on toistuvasti estänyt humanitaarisen avun, kuten ruoan, lääkkeiden ja veden, pääsyn Gazaan. Norwegian Refugee Council -järjestön mukaan syyskuussa yli 80 prosenttia tarvittavasta ruoka-avusta ei päässyt perille. YK:n asiantuntijat ovat syyttäneet Israelia ruoan käyttämisestä sodan työkaluna, mikä on aiheuttanut valtavaa kärsimystä siviiliväestölle.

Pohjois-Gazassa olinhan mukaan vesi saatiin vain kymmenen minuutin ajaksi kerrallaan, vain joka kymmenes päivä – muuten he joutuivat selviytymään ilman suihkua. Puhelimien lataus oli mahdollista vain aurinkopaneelien avulla, ja ruokaa oli erittäin vaikea löytää. Almqayyadin perhe elää välttämättömillä säilykkeillä, kuten liha- ja papusäilykkeillä.

Pariskunta päätti suunnata Shuhada al-Aqsa -sairaalaan etsiäkseen perheenjäseniään. He juoksivat sairaalan käytävillä ja teho-osastolla, mutta eivät löytäneet ketään. Lääkärit varoittivat heitä, että jos heidän perheenjäsenensä eivät ole sairaalassa, he ovat todennäköisesti raunioiden alla tai pahimmassa tapauksessa jo kuolleina.

Aiemmin keväällä oli vaikeaa päästä Egyptiin Gazasta Rafahin rajanylityspisteen kautta, mutta sekin edellytti, että oli nimetty jonon ykköseksi, johon pääsivät vain ulkomaalaisten kansalaisten, sairaanhoidon tarpeessa olevien tai suurista rahasummista maksavien henkilöt.

Keskustelu siskonsa kanssa järkytti Abu Libdaa, kun hän kertoi valmistaneensa shakshukaa, yksinkertaista ruokaa tomaateista ja munista. Vastaukseksi sisko vain itki, sillä heillä ei ollut käytännössä mitään syötävää.

Pariskunta on yrittänyt säilyttää yhteyden läheisiinsä, mutta tilanne Gazassa pahenee jatkuvasti. Heidän siskonsa kertoi elävänsä pelossa, ja väkivalta ja epätietoisuus ovat jatkuvasti läsnä.

Nuoriparin tulevaisuus Egyptissä näyttää synkältä, sillä he eivät voi työllistyä ja viisumin saaminen ulkomaille on lähes mahdotonta. Pari asuu sukulaistensa kotona, mutta senkin manttauma on vain väliaikaista.

Almqayyad on yrittänyt etääntyä sodasta ja sen tuhoisista muistoista, mutta syyskuussa koitti traumaattinen hetki, kun hän muisti vanhempiensa ja sisarensa surmaamisen vuosipäivän. Hän ei ole enää katsonut heidän kuviaan tai edes kirjoittanut heille onnitteluja Facebookissa, sillä suru on niin painava, ettei keinoja selviytyä ole löytynyt.