Syöpätapaukset kasvavat väestön ikääntyessä, ja Suomi on ryhtynyt toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä maassa laaditaan ensimmäistä kansallista syöpästrategiaa, mikä on tärkeä askel, sillä Suomi on jäänyt jälkeen monista muista EU-maista, joilla on jo toimivat strategiat.

Pääsihteeri Juha Pekka Turusen mukaan strategian kehittäminen on elintärkeää: "Suomelta puuttuu kansallinen syöpästrategia, ja sen aikaansaaminen on erittäin tärkeää." Hän toivoo strategian tuovan uusia, tehokkaita työkaluja syövän ehkäisyyn ja hoitoon. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut Kansalliselle syöpäkeskukselle, Ficanille, tehtäväksi strategian laatimisen viime keväänä.

Ohjausryhmä, johon kuuluu edustajia ministeriöistä, kansalliselta syöpäkeskukselta ja asiantuntijaverkostoilta, vastaa työn etenemisestä. Työryhmän ensimmäinen väliraportti on määrä julkaista vuoden loppuun mennessä, ja lopullisen strategian odotetaan valmistuvan ensi toukokuussa.

Strategia kattaa laajasti syöpään liittyvät toimenpiteet: ennaltaehkäisyn, seulonnat, diagnostiikan, hoidot, kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen.

Alustavat tiedot ovat huolestuttavia: tällä hetkellä Suomessa diagnosoidaan noin 37 000 uutta syöpätapausta vuosittain, mutta vuoteen 2040 mennessä määrä voi nousta jopa 10 000 uudella potilaalla. Tämä asettaa uusia vaatimuksia terveydenhuoltojärjestelmälle, ja lääkäreiden on pystyttävä hoitamaan entistä suurempi määrä potilaita rajallisilla resursseilla, mikä on erityinen haaste väestön ikääntyessä.

Turunen korostaa, että monet syöpäpotilaista ovat myös iäkkäitä ja kärsivät samanaikaisesti muista sairauksista, mikä heikentää hoitokelpoisuutta. Syöpää hoitavien lääkkeiden kustannukset ovat myös lisääntyviä, mikä luo paineita terveydenhuollon budjetille.

Taloushaasteet ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat syöpähoitojen saatavuuteen ja tehokkuuteen. Kun potilaat ovat pitkiä aikoja hoidoissa, he menettävät tulojaan, mikä tekee hoidon taloudellisista seurauksista entistä vaikeampia.

Jatkossa tämä voi merkitä myös kolmannen sektorin roolin kasvua psykososiaalisen tuen tarjoamisessa potilaille ja heidän läheisilleen, joten potilaiden ja heidän läheistensä osallisuus ja osallistaminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää.

Erityinen huolenaihe on syövän ehkäisy ja varhainen toteaminen. Turunen toivoo, että eturauhassyövän ja keuhkosyövän osalta löydetään hyviä seulontamahdollisuuksia. Noin 40 prosenttia syövistä voitaisiin ehkäistä, ja tässä olennainen osa on elämäntapamuutoksilla, kuten alkoholin ja tupakan käytön vähentämisellä sekä HPV-rokotusten ottamisella.

Kansallinen syöpästrategia on siis askel kohti tehokkaampia syövän hoitoja, mutta se tuo mukanaan myös suuria haasteita. Miten Suomi selviytyy tulevaisuuden syöpätarpeista? Se jää nähtäväksi.