Eteläkorealainen Squid Game -sarja, joka vietti tuhoisaa menestystä koronapandemian aikana, on nyt palannut toisen kauden myötä. Tämä kutkuttava ja jännitystä tihkuva sarja on kuin moderni versio Nälkäpeleistä, mutta myös koko kansainvälisen katsojakannan häikäisevällä otteellaan. Nyt Netflix tarjoaa meille jännittävän paluun, joka julkaistiin Tapaninpäivänä.

Sarjassa 456 osallistujaa, kaikki syvällä veloissa ja toivottomuutta täynnä, kisaavat hengestään eristyksissä sijaitsevalla saarella. Jokainen surmattu pelaaja tuo voittokassaan satoja miljoonia wonia ja finalisti voi napata huikeat 45,6 miljardia wonia. Tämä kova peli vetää puoleensa sekä osanottajia että katsojia, samalla kun rikkaan eliitin iltaohjelmana on nautiskella näistä kuolemantangoista.

Ensimmäisessä kaudessa yhdistelmä raikasta visuaalisuutta ja kammottavaa väkivaltaa oli ensiluokkaista ja luoti osaltaan sarjan vetovoimaa. Hahmo Seong (Lee Jung-jae) onnistui koskettamaan katsojia, ja samoin myös muut osallistujat tarjosivat syvyyttä ja inhimillisyyttä. Kausi päättyi tyydyttävästi, mutta jääden samalla jännittävien kysymysten varjoon.

Kuitenkin, kun toisen kauden tarina alkaa, se tuo mukanaan odotuksia ja lupauksia, mutta todellisuus on hieman pettymys. Vaikka alku käynnistyy rohkaisevasti ja luodaan vahvaa narratiivia, sarja luisuu vähitellen vanhoihin kaavoihin ilman kunnollista kehitystä. Seongin apulaisten tiimini, joka toimi ensimmäisessä kaudessa keskeisessä roolissa, jää nyt valitettavasti etäiseksi.

Spoileri varoitus: Seongin voitto ensimmäisessä kaudessa ja sen mukanaan tuoma hämmennys ja katkera voitto ovat jännityksen ytimessä. Hän lupaa kostaa ja tuhota pelien järjestäjän. Kakkoskausi seuraa hänen taisteluaan salaperäistä organisaatiota vastaan, mutta mikä on unohtunut, on se jännitys, joka piti katsojat koukussa ensimmäisellä kaudella.

Muutama jakso eteenpäin ja useat pelijaksot alkavat tuntua liian tutuilta, kuin olisi jo nähty. Kaikki se hyppy vaikean ja yllättävän sisällön ohi tapahtuu, ja sarja alkaa toistaa itseään menettääkseen tuoreutensa. Henkilöhahmot ovat kyllä mielenkiintoisia ja erottuvia, mutta heidän draamansa tuntuu pakotetulta. Yhteistyön ja ystävyyden luonti päihittää monia kilpailuja, mutta silti, pelit itsessään jäävät vähiin, tuntuen jopa liialta kierrätykseltä.

Vaikka käsitellään edelleen yhteiskunnallisia teemoja, kuten eriarvoisuus ja kilpailuhenkisyys, mitään syvällistä ei kuitenkaan synny. Samaan aikaan, Squid Gamen luonteenomainen viehätys perustuu kykyyn kääntyä yhteisön liittolaiseen selviytyjän tavoin, mutta silti se ei riitä nostamaan tarinaa uudelle tasolle.

Viimeisiä jaksoja kohden kaksintaistelut muuttuvat yllättävän brutaaleiksi ja intensiivisiksi, valmistautuen kolmannen kauden cliffhangeriin, joka lupaa entistä enemmän riemua ja raivokkuutta. Kaikki merkit viittaavat siihen, että kolmas kausi saapuu vuonna 2025, ja odotukset ovat kylläkin korkealla.

Squid Gamen toinen kausi on visuaalisesti ällistyttävä, mutta se jää äänettömäksi hälinäksi, joka jättää katsojat tuntemaan tyhjyyttä. On siis melko selvää, että tarinan suuret ambitiot ovat siirretty kolmannelle kaudelle, ja se saa meidät kysymään: voiko sarja todella palauttaa aikaisemman loistonsa?