Seksuaalirikoksesta tuomittu Roope Salminen on palannut julkisuuteen vuosien tauon jälkeen, jotka hän vietti melkoisen myrskyisissä merkeissä. Tänään hänen oli määrä olla vieraana Ylellä Sean Ricksin isännöimässä Perjantai-keskusteluohjelmassa. Ohjelmassa keskustellaan aiheista kuten julkinen paheksunta ja sen vaikutuksista yksilöihin ja yhteiskuntaan. Valitettavasti Salminen perui osallistumisensa kiireiden vuoksi, mikä herättää kysymyksiä siitä, voiko vuosien takaisista teoista koskaan todella vapautua.

Roope Salminen sai vuonna 2020 käräjäoikeudelta tuomion seksuaalisesta teosta. Tämä asia on edelleen pinnalla, ja se noussee jälleen esiin Nelosella esitettävässä Vain elämää -ohjelmassa, jossa Salminen itse käsittelee tapahtumia, jotka tapahtuivat vuonna 2015.

– Koen, että olisi outoa, jos en puhuisi asiasta tässä ohjelmassa. Tämä varmasti on ensimmäinen asia, joka tulee monen mieleen, kun näkee nimeni tai kasvoni, Salminen pohtii.

Hän on kertonut miettivänsä tuomiotaan joka päivä ja käsittelevänsä asiaa myös terapiassa. Salmisen mukaan tärkeintä on ymmärtää, ettei hän ole asian uhri tai kärsijä.

– Haluan alleviivata sitä, että en missään tapauksessa ole tämän asian kärkijärjestelmä. Tämä on ollut minulle valtava oppimiskokemus itsestäni, vallasta, vastuusta sekä siitä, millaista on olla mies, hän sanoo.

Salminen on joutunut kohtaamaan sodan omaatuntoaan vastaan ja tunnustamaan virheensä, mikä on varmasti ollut hänelle vaikeaa. Julkinen keskustelu seksuaalirikoksista ja niiden seurauksista on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan, ja Salminen toivoo, että hänen tarinansa voisi toimia jonkinlaisena esimerkkinä muille.

Miten suuri vaikutus julkisella tuomiolla on ihmisen maineeseen ja identiteettiin? Salminen itse uskoo sen olevan hyvin merkittävä – ja pohtii, onko mahdollisuuksia päästä tästä varjosta koskaan, vai jäävätkö hänen tekonsa hänen ympärillään aina leijumaan? Salminen ei ole yksin tämän kysymyksen kanssa: monet muutkin julkisuuden henkilöt ovat kamppailleet samanlaisten haasteiden parissa. Tässä ajassa on tärkeää puhua avoimesti ja vilpittömästi, ja toisaalta, myös ymmärtää, että jokaisella on oikeus oppia ja kehittyä.