Mielenterveyskriisi on puhututtanut Suomea viime vuosina yhä enemmän, ja syyskuussa tämä aihe on noussut entisestään esiin. Yhä useampi ihminen kärsii ahdistuksesta, masennuksesta ja elämänhalun puutteesta. Monet joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä paljon pidempään kuin tarpeen olisi, mikä voi pahentaa heidän jo ennestään vaikeaa tilannettaan.

Auttavan palvelun saaminen on tullut yhä haasteellisemmaksi, eivätkä kaikki osaa tai uskalla hakeutua avun pariin. Erityisesti nuoret kokevat paineita, jotka voivat johtaa mielenterveyden ongelmiin. Esimerkiksi koulukiusaaminen, parisuhdeongelmat ja tulevaisuuden epävarmuus ovat teemoja, jotka toistuvat ilmiöissä useilla nuorilla.

Hoitouudistukset ovat osoittaneet, että tarvitsemme enemmän kuin vain lisää psykiatrisia palveluita. Olisi tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään työhön sekä muunlaisiin tukimuotoihin, kuten vertaistukeen ja sosiaalisiin ohjelmiin, jotka voivat auttaa ihmisiä selviytymään vaikeista hetkiä. Mieli Suomen teettämän tutkimuksen mukaan yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki ovat avaintekijöitä mielenterveyden ylläpidossa.

Myös terveydenhuollon resurssit ovat ylikuormittuneita, mikä johtaa hoito- ja lääkäriaikojen pitkiin odotusaikoihin. Tämä vaikuttaa erityisesti niihin, jotka eivät pysty odottamaan, ja pahimmillaan tilanne voi johtaa vakavampiin kriiseihin. Hoitohenkilökunnan kuormitus on kasvanut, ja monilla on vaikeuksia löytää aikaa potilailleen.

Tällä hetkellä mielenterveyspalvelut keskittyvät usein vain oireiden hoitamiseen, eikä suuri osa asiasta jää huomioimatta, kuten elämänlaadun parantaminen tai pitkäaikaisempien säänteiden kehittäminen. Tämä johtaa turhautumiseen, kun avun hakeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. On aika laajentaa keskustelua ja miettiä, kuinka voimme rakentaa yhteiskuntaa, joka ei jätä ketään yksin.

Monet suuntaavat suurimpiin kaupunkeihin saadakseen tarvittavaa apua, mutta tämä ei ole ratkaisu, sillä myös pienempien kuntien on panostettava mielenterveyspalveluihin. On selvää, että kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan yhteisiä ponnistuksia, joissa valtio, kunnat sekä järjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä.

Ei ole riittävää, että vain lisätään palveluita; meidän on myös tarkasteltava, miten ne toimivat ja miten voimme parantaa niiden saavutettavuutta. Mielenterveysongelmia on välttämätöntä käsitellä ennaltaehkäisevästi: investoimalla ihmisten hyvinvointiin ja laatimalla avoimempi keskustelu mielenterveysasioista, voimme tehokkaasti kamppailla tätä kriisiä vastaan.

Kunnan rooli tässä on merkittävä, ja jokaisen pitäisi tuntea olevansa osa ratkaisua. Yhteisön tuki voi olla ratkaiseva tekijä yksilön toipumisessa, ja siitä syystä on aika herätä toimimaan! Kyse ei ole vain siitä, onko palveluita tai resursseja, vaan siitä, kuinka voimme parantaa elämänlaatua kaikilla tasoilla.

Eri organisaatioiden ja valtakunnallisten toimijoiden tulisi panostaa enemmän tiedottamiseen ja avoimuuteen, jotta kaikki tietäisivät saatavilla olevista palveluista ja tuesta. Mielenterveyskriisi on ilmiö, joka koskettaa meitä kaikkia, ja yhdessä voimme luoda parempaa tulevaisuutta, jossa jokainen saa tarvitsemaansa apua ajoissa.