Pitkän uran turkistarhaajana tehnyt Pentti Lipsanen, 61, on Pohjois-Karjalan viimeinen minkkitarhaaja, mikä tekee hänen tarhistaan ainutlaatuisen ja merkittävän. Lapsuudestaan saakka Pentti tiesi haluavansa seurata vanhempiensa jalanjälkiä ja ryhtyä turkistarhaajaksi, alkaen työt 16-vuotiaana.

Nuoresta iästä huolimatta työ oli Heleppoa, kun koko kymmenlapsinen perhe oli kasvatettu kovaan työhön. Pentin isä, vaikka kärsi säännöllisistä sairausjaksoista amputoidun jalan vuoksi, esitteli työnteon merkityksen ja arvon koko perheelle. "Ei monta ihmistä sairaalavuoteella ole näin ahkeria", Pentti muistelee.

Lipsasen tilalla Keski-Karjalan Minkki Oy:llä työskentelee kesäisin kausityöntekijöitä Ukrainasta, sillä suomalaisia työntekijöitä on vaikea löytää. Tämä on ollut seudun tiloille yhä yleistä, ja yhteistyö ukrainalaisten kanssa on sujunut hyvin.

Pentti kertoo, että minkkejä on nykyään noin 6 000 ja lisäksi 300 supikoiraa. Huolimatta 1990-luvun suurista lukuista, joissa on ollut jopa 10 000 minkkiä, nykyisin määrä on tarkoituksella rajattu kannattavaksi. Tarha väittää, että eläinten ruokinta hoidetaankin paneuduttua huolellisesti. Talvikaudella riittää ruokaa päivittäin, kun taas kesällä työntekijät ruokkivat eläimiä kaksi kertaa päivässä. Pentti sekoittaa ravintorehun itse, varmistaen sen tuoreuden ja monipuolisuuden.

Kaiken kaikkiaan tilalla riittää työtä, ja työtunteja kertyy pitkäksi. Työpäivät ovat Pitkiä, usein aamuneljältä iltakymmeneen tai jopa yli. "Olen työhullu, ja jos kello 23 on väsy, se tarkoittaa että olen hyvin saanut asioita aikaan", Lipsanen naurahtaa.

Turkistarhauksen kysyntä on joustavaa, ja pentujen myyntiviikot ovat intensiivisiä. Tämän toiminnan ja myynnin tueksi, Pentti osallistuu huutokauppoihin, joissa nahkoja myydään Kiinaan ja muualle maailmaan. Vaikka viime vuosina taloudellisesti tuloja on tullut, on ollut myös takaiskuja, kuten korona, joka keskeytti liiketoiminnan hieman.

Nykyisin keskustelu turkistarhauksen tulevaisuudesta on pinnalla, kun kansalaisaloite kieltämisestä keräsi lähes 103 000 allekirjoitusta. Jos asia etenee eduskuntaan, se herättää keskustelua eläinten hyvinvointia kannattavien ja turkistarhaajien välillä. "Toivon, että kansanedustajat miettivät tarkkaan, mihin suuntaan äänestävät. Tämä ala on ollut elämäni, ja olisi vaikeaa nähdä sen loppuvan", Pentti toteaa.

Voimakkaista vastakkainasetteluista ja uhkauksista huolimatta Pentti on omistautunut työlleen ja eläimilleen ja jatkaa yrittämistä niin kauan kuin pystyy.