Perinteinen hampurilainen, joka koostuu jauhelihapihvistä ja sämpylästä, on syntynyt käytännön syistä. Hampurilaisen esivanhempi juontaa juurensa vuoteen 1760, jolloin Sandwichin jaarli John Montagu halusi syödä korttipelien aikaan ilman, että hänen tarvitsi keskeyttää peliään. Hänen keittiöhenkilökuntansa keksi tarjoilla pihviä leipäviipaleiden väliin, ja näin ensimmäinen hampurilainen syntyi.

1800-luvulla sokeristen herkkujen yleistyminen johti monien huonokuntoisiin hampaisiin, minkä vuoksi lääkäri James H. Salisbury päätti kehittää jauhelihan muotoon, joka oli helpompi syötävä myös hammasvaivoista kärsiville. Salisbury ehdotti erityistä pihvikonseptia, ja tästä syntyivät jauhelihapihvit, jotka tekivät hampurilaisista entistä suositumpia.

Ensimmäiset hampurilaiset näkyivät Yhdysvalloissa 1800-luvun loppupuolella. Kirjailija Ritva Kylli kertoo teoksessaan 'Ruokaa reissussa, Suomen matkaruokahistoria kuivalihasta laivabuffetiin' hampurilaisten synnystä, mutta tarkka historia on edelleen kiistanalainen ja ympäröity monilla teorioilla.

1800-luvun jälkipuoliskolla hampurilaisia alettiin tarjota eri puolilla Yhdysvaltoja. Ne olivat käteviä syötäviä erityisesti teollisuusalueilla, missä ruokakojut myivät herkkuja yövuorolaisten nälkään. Hamburgista kysymykseen tulee myös kaupungin merkitys: siellä nautittiin jauhelihapihvejä jo 1600-luvulla, ja saksalaisten siirtolaisten mukana reseptit kulkeutuivat Amerikkaan.

Aluksi yhdistelmä tunnettiin hampurinpihvinä, mutta 1900-luvun aikana nimi kehittyi yksinkertaiseksi hampurilaiseksi. Nykyään hampurilainen on maailmanlaajuisesti tunnettu ruoka, johon on kehitetty lukuisa määrä erilaisia variaatioita, kuten kasvis- ja kana-hampurilaisia. Jauhelihan käyttö on kuitenkin yhä keskiössä, ja sen myötä hampurilaiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa ruokakulttuurissamme. Oletko kokeillut tätä herkullista keksintöä eri tavoin?!