Keskiviikkona 28. syyskuuta 1994 STT lähetti hälytyssähkeen, joka järkytti Suomea ja koko maailmaa. Kello 2.43 lähtenyt viesti ilmoitti: "Autolautta Estonia, entinen Viking Sally, on kaatunut ja uponnut merellä Utön lähistöllä. Merestä on löydetty pelastusveneitän ja ihmisiä. Alus todennäköisesti oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Tarkemmat tiedot puuttuvat."

Tuolloin STT:n yövaihteessa työskennellyt Elina Korkee muistaa edelleen tuon yön kauheus. "Aluksi ajattelin, että kyseessä olisi vain harjoitus, mutta pian kävi selväksi, että tilanne oli paljon vakavampi", hän kertoo. Aika kului ja uutisen vakavuus alkoi valaista hänen mielensä – tunteet kasvoivat myöhäisemmässä vaiheessa.

Estonian uppoaminen aiheutti maailmanlaajuisen uutisonnan ja pelastustoimien vilkastumisen. MTV:n tuolloin ulkomaankirjeenvaihtajana toiminut Kari Lumikero sai uutisen kaveriltaan Helsingistä. "Hän kertoi minulle heti, mitä oli tapahtunut, ja me ymmärsimme, että tämä oli valtava uutinen", hän muistaa.

Tilanne oli erityisen vaikea, sillä alueella puhaltaneet myrskytuule eivät helpottaneet pelastustoimia. Vain kolmekymmentä ihmistä saatiin pelastetuksi, mutta siitä huolimatta yli 850 henkilöä oli ilmoitettu kadonneiksi. Lumikero ja hänen tiiminsä kiirehtivät Turun keskussairaalaan, minne pelastuneita kuljetettiin helikoptereilla. Siellä he näkivät pelastettujen tuskan ja sen, miten vaikeissa olosuhteissa heidät vietiin sairaalaan.

Estonian uppoaminen oli toinen historian pahimmista merionnettomuuksista. Suurin osa uhreista oli Ruotsissa ja Virossa. Onnettomuus herätti laajaa kansainvälistä huomiota, ja monet maat tarjosivat apua pelastustoimiin. Silloiset presidentit, kuten Martti Ahtisaari ja Lennart Meri, kävivät keskusteluja uhreista ja heidän perheistään.

Kaikki tiedot Estonian onnettomuudesta välitettiin kiireisesti sosiaalisiin medioihin ja uutiskanaviin, vaikka älypuhelimia tai laajaa internet-yhteyttä vielä oli. Uutisointia voimistettiin, ja se vaikutti merkittävästi kunkin median toimintatapoihin ja kriisiviestintään. Kaiken kaikkiaan tapahtuma muistetaan yhä, sillä se vaikutti sekä navigoinnin turvallisuuteen, että Itämeren vesiliikenteen lainsäädäntöön.

Tätä katastrofia käsiteltiin eri puolilla Suomea ja muualla Euroopassa, ja sen muisto herättää yhä surua ja empatiaa niissä, jotka kokivat sen suoraan tai epäsuorasti. Estonian tragedia muistuttaa meitä siitä, kuinka nopeasti asiat voivat muuttua ja kuinka tärkeää on kouluttaa ihmisiä kriisitilanteissa.

Viimeistään 2023 on käynnistetty uusimman teknologian käyttöönotto meriturvallisuuden parantamiseksi Itämeren alueella, kehittämällä varustamoiden välistä yhteistyötä ja yksinkertaistaen pelastustoimiin liittyvää viestintää. Turvallisuustoimia vahvistetaan myös matkustajalaivojen kuljetusstandardien kautta.