Entinen omaishoitaja Pirjo Mäkelä Jämijärveltä on nostanut esiin vakavan huolen omaishoitajien työn arvostuksesta ja yhteiskunnallisista tuista. Hän on toiminut omaishoitajana lähes kaksikymmentä vuotta vaikeasti kehitysvammaisen ja autistisen poikansa hoitamisessa. Mäkelä kertoo, että hänen on täytynyt luopua työpaikastaan maatilalla sen vuoksi, että ei ollut aikaa tai voimia yhdistää hoitotyötä ja palkkatyötä. Tällainen tilanne johtaa helposti taloudelliseen kierteeseen, jossa perheeseen kohdistuu jatkuva paine.

– Ei ollut aikaa, eikä ollut voimia. Aikani meni täysin pojan hoidossa. Kaipasin apua sekä kodinhoitoon että pojan hoitoon saadakseni edes hetken levätä, hän kertoo. Mäkeläntytär, joka on kolme vuotta poikaa vanhempi, kaipasi myös äidin aikaa. Tytön sanat ovat jääneet äidin mieleen: 'Äiti, koska sulla on mulle aikaa?'

Omaishoitajien asema on yhä hankala, sillä kotiin avun saaminen on usein mahdotonta. Tämä johti Mäkelän omien voimien loppumiseen, ja tilanne on monien omaishoitajien osalta verrattavissa loppuunpalamiseen. Hän on ollut mukana taistelussa omaishoitajien näkyvyyden ja arvostuksen puolesta.

– Tällä hetkellä omaishoitajat tekevät monen ihmisen työn vuorokaudessa, mutta he saavat vain pienen tuen, mikä johtaa ikuiseen köyhyysloukkuun. Me olemme tärkeitä, mutta se ei näy riittävästi. Säästämme miljardeja maamme hyväksi, kun pystymme hoitamaan läheisiämme, Mäkelä korostaa.

Hänen kokemuksensa nostavat esiin vakavan kysymyksen: Kuinka voimme parantaa omaishoitajien tilannetta, jotta he eivät joudu elämään taloudellisessa epävarmuudessa? Hallitus on esitettänyt suunnitelmia omaishoitajien tukemiseksi, mutta monien mielestä toimenpiteet eivät riitä. Vaikka hallitusohjelmassa puhutaan mahdoista tarjota apua omaishoitajille, käytännön toteutus on jäänyt puutteelliseksi.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorilla työskentelevät asiantuntijat painottavat, että tarvitaan enemmän käytännön tukimuotoja, kuten palveluseteleitä, intervallihoitoa ja vapaapäivien mahdollistamista. Nykyisin monet omaishoitajat kärsivät myös mielenterveysongelmista, mikä voi johtua pitkäaikaisesta stressistä ja väsymyksestä. Heidän työpanoksensa ei saisi jäädä huomaamatta, ja yhteiskunnan olisi aika alkaa tunnustaa omaishoitajien merkitys ja taata heille riittävät resurssit sekä tuki. Pelkkä puhe ei riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimia.

Omaishoitajuus ei vaikuta vain hoitajien elämiin, vaan se heijastuu myös heidän perhesuhteisiinsa. Moni omaishoitaja kertoo parisuhteidensa kärsivän hoitotilanteista. Meidän on aika muuttaa asenteitamme ja varmistaa, että jokaiselle hoitajalle on olemassa järjestelmä, joka tukee heidän jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Tämä ei ole vain omaishoitajien etu, vaan se on myös koko yhteiskunnan etu.