Teemu Pulkkinen on ainoa suomalaispelaaja, joka on jatkanut pelaamista KHL:ssa Venäjän hyökätessä Ukrainaan helmikuussa 2022. Kaudelle 2023-24 Pulkkinen solmi uuden sopimuksen Kunlun Red Stariin, jonka lisäksi hän pelasi aiemmin Traktor Tšeljabinskissa. Pulkkinen palasi kuitenkin tämän kauden jälkeen DEL-seura Schwenninger Wild Wingsiin, mutta hänen pelilliset saavutuksensa ovat olleet heikkoja: 12 ottelussa hän on kerännyt vain 2+2 pistettä.

Pulkkisen kiistatta parhaan kauden aikana 2014-15 hän teki AHL:ssa huimat 34 maalia, mutta nyt hänen uransa on selkeästi laskusuunnassa – viime kaudella vain viisi maalia 37 ottelussa. Tämän lisäksi hänellä on mainehaittoja, jotka seuraavat häntä KHL:ssa pelatun ajan vuoksi. Kun vaihtoehtona on ollut seisoa sodan ja törkeiden ihmisoikeusrikkomusten puolella tai jäädä historian oikealle puolelle, Pulkkinen valitsi jälkimmäisen.

Monet DEL-liigan, NL:n, Tšekin ja Slovakian Extraligan sekä ICEHL:n joukkueet ovat valinneet pelaajia, jotka ovat joko siirtyneet KHL:ään tai jääneet sinne pelaamaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä se tarkoittaa, että moraali on monille seuroille vain sana. Maalivahti Adam Reideborn on esimerkki tällaisista hankinnoista – hän teki jatkosopimuksen KHL:n TsSKA Moskovan kanssa, mutta siirtyi sitten SC Berniin.

Suomessa historiallisen taustan vuoksi on lähes mahdotonta löytää perusteita tukea sotivaa Venäjää edes urheilun kautta. Toisaalta SCL Tigers -seura on avannut konfliktin KHL:ää vastaan Michal Krištofin siirron myötä. Krištof siirtyi ilman KHL-seuran lupaa Sveitsiin, mikä nosti kysymyksiä KHL:n toiminnasta ja IIHF:n kansainvälisestä siirtojärjestelmästä.

Tällä hetkellä SHL on onnistunut välttämään pelaajien hankkimista KHL:stä sodan alkamisen jälkeen, lukuun ottamatta Pelicansin Michal Jordániä, joka siirtyi Sveitsistä, mutta oli aiemmin KHL-seura Amur Habarovskin kapteeni. Hänen siirtonsa on yhä tulkinnanvarainen tapaus.

Kaiken lisäksi alan isot seurat, joilla on enemmän resursseja, valitsevat mieluummin pelaajia, kuten Pulkkinen tai Krištof, jotka eivät ole supertähtiä, mutta joiden mukana tulee imago- ja muita riskejä. Samalla Liigassa on pelikaudella 2023-24 keskusteltu pelaajista, kuten Fredrik Granbergista ja Jari Sailiosta, jotka ovat olleet pitkään muualla, mutta eivät ole KHL:ssä pelanneita.

Liigassa on viimeisten kahden vuoden aikana nähty monia pelaajia siirtymässä KHL:ään, eikä juridista estettä hankkia pelaajia ole. Tämä herättää kysymyksiä pelaajien kantamasta vastuusta ja moraalisista päätöksistä, joita he tekevät. Onko vain ajan kysymys, ennen kuin koko sarja luopuu nollatoleranssistaan? Ajatus siitä, että tämä voisi yleistyä, on huolestuttava, sillä se tulisi vain vahvistamaan ajatusta moraalia vastaan.