Venäjä jatkaa röyhkeää valtapeliään Itämerellä, mikä uhkaa alueen turvallisuutta ja herättää huolta Naton jäsenvaltioissa, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimituksen päällikkö Mirja Kivimäki.

Venäjän toiminta on muuttunut yhä avoimemmaksi, ja nyt Naton on pakko lisätä toiminnan tehoa konkreettisilla toimenpiteillä. Naton on pakko osoittaa, että liittouma kykenee vastaamaan uhkiin ja säilyttämään yhtenäisyyden, koska pelkät moittivat lausunnot eivät merkitse Venäjälle mitään.

Itämeren alueen Nato-maat kokoontuvat Helsinkiin keskustelemaan strategisten yhteyksien suojelemisesta. Vaikka osa poliitikoista välttääkin Venäjä-sanan ääneen sanomista, on selvää, että viesti halutaan lähettää juuri Venäjälle. Tämä muistuttaa Suomea, joka otti kiinni törkeästä tuhotyöstä epäillyn Eagle S -aluksen.

Naton pääsihteeri Mark Rutte ilmoitti joulukuun lopussa, että liittouma aikoo vahvistaa sotilaallista läsnäoloaan Itämerellä sen jälkeen, kun Suomen ja Viron välillä kulkeva Estlink-2 -merikaapeli vaurioitui öljytankkeri Eagle S:n ankkurin vetäessä sitä.

Vaikka Eagle S purjehtii Cook-saarten lipun alla, viranomaiset pitävät sitä osana Venäjän öljyä ja kaasua kuljettavaa varjolaivastoa. Tämä herättää kysymyksiä laivan taustasta ja sen roolista alueen geopoliittisessa pelissä.

Nato on aktivoitunut Itämeren turvallisuustilanteessa, ja myös Ruotsi on ilmoittanut osallistuvansa alueen puolustamiseen kolmella sotalaivalla. Saksa puolestaan on varautunut tilanteeseen vahvistamalla alusten määrä ja operaatioita. Ruotsin armeija tuo paikalle myös lennokin ASC 890, ja rannikkovartiosto siirtää neljä alusta Itämerelle.

Viime vuoden tapahtumat, kuten sabotaasit ja kaapelikatkokset, ovat herättäneet yhteiskunnallista keskustelua Itämeren turvallisuudesta. Marraskuussa katkesivat kaksi datakaapelia, ja Saksan puolustusministeri on kommentoinut tapausta "sabotaasiksi", vaikka syyllisiä ei ole vahvistettu.

Lisäksi Nord Stream -putkilinjojen vaurioituminen syyskuussa 2022 on nostanut hälytyskelloja. Vesi- ja kaasuputkien turvallisuus on keskeinen huoli, ja asiasta on esitetty ristiriitaista todisteita.

Viimeisin pelottava tapaus oli Saksan rannikolla ajelehtinut Eventin-öljytankkeri, joka menetti ohjauskykynsä ja jota nyt hinataan lähtöpaikkaansa. Tämä nostaa esiin kysymyksiä myös venäläisten alusten toiminnasta alueella.

On selvää, että Venäjä käyttää meriliikenteen vapautta hyväkseen ja pyrkii sitomaan muiden maiden laivastoja tarpeettomiin tarkkailutehtäviin. Tämä on eräänlaista merivalvonnan kulutussotaa, jossa Venäjä kääntää Naton huomion aina itselleen edullisiin suuntiin.

Naton ja Suomen on osoitettava päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä, jotta Itämeren turvallisuus voidaan taata. Onkin toivottavaa, että Helsingin huippukokouksesta saadaan uusia työkaluja ja ratkaisuja tämän kriittisen alueen suojelemiseksi.