Suomen naisten koripallomaajoukkue koki romahduksen, kun Slovenia rynni voittoon Helsingissä tärkeässä EM-karsintapelissä pistein 84–62.

Slovenian uusvanha tulokas Jessica Shepard oli Suomelle liian suuri haaste. Hän heitti huimat 29 pistettä ja nappasi peräti 23 levypalloa, mikä oli Suomelle liian suuri pala purtavaksi. Suomalaisten heikko levypallopelaaminen oli myös keskeinen syy tappioon, sillä Slovenia sai peräti 20 hyökkäyslevypalloa, mikä on selkeästi liian paljon.

Shepardin ohella Eva Lisec oli avainpelaajia Slovenian joukkueessa, hankkien neljä hyökkäyslevypalloa. Jos koko koripalloileva maailma toimisi Suomen tapaan, nämä tähdet eivät todennäköisesti olisi olleet kentällä, sillä Shepard sai Slovenian kansalaisuuden kesällä, vaikka hänellä ei ole lainkaan siteitä maahan.

Miksi Slovenialle suodaan tällaiset mahdollisuudet, kun taas Suomi on tiukasti lainsäädäntönsä ja eettisten periaatteidensa vankina? Tämä herättää kysymyksiä siitä, milloin pelikausi muuttuu ja mitkä arvot viime kädessä ratkaisevat.

Lisec, joka on pelannut viime vuodet Venäjällä, ei ole ainoa suomalaisille tutunkin sodan vaikuttamassa tilanteessa oleva pelaaja. Esimerkiksi lentopalloilija Lauri Kerminen ja jääpalloilija Tuomas Määttä ovat myös jatkaneet pelaamista Venäjällä Ukrainan sodan jälkeen, mutta heidän maajoukkuepaikkansa ovat sulkeutuneet. Slovenian joukkueessa tämä ei kuulemma ole ongelma, ja heidän koripalloliittonsa seuraa ja lanseeraa pelaajiaan sosiaalisessa mediassa.

Tämänhetkinen kilpailutilanne on käsittämättömän kova, ja Suomella on edessään haasteet, kuten sunnuntain kotipeli Bulgariaa vastaan, jolloin he kohtaavat jälleen amerikkalaisvahvistuksen, Khaalia Hillsmanin.

Jos Suomi olisi voittanut Slovenia-ottelun, se olisi herättänyt mahdolliset unelmat paluusta EM-kisoihin jo vuonna 2025. Oikeassa todellisuudessa tilanne on nyt tiukka ja niin Suomi kuin fanit ovat tuskastuneita. Miten urheilu on nyt niin jakautunutta, että erilaiset kansalliset näkemykset hämärtävät reparencyyliä, ja se on tullut esiin vuosien varrella?

Ainakin yksi ratkaisu voisi olla oppia muista lajeista, kuten yleisurheilusta, jossa on tiukempia sääntöjä uusien kansalaisuuksien saamiseen. Tämänkaltaiset säännöt voisivat estää kansalaisuuskikkailuista johtuvia hämmennystä, mutta samaan aikaan voitaisiin menettää myös joitakin kykyjä, joilla on aito sitoutuminen maahan.

Suomi tarvitsee nyt toimenpiteitä ja miettimistä, miten estää tällaiset pääsykysymykset urheilumaailmassa. Kenties tiukemmat säännökset kansalaisuuden suhteen saisivat pelaajat sitoutumaan enemmän, mutta se ei ole helppoa. Oikeat ratkaisut ovat ne, joita urheilumaailma kaipaa tässä tilanteessa.