Yli kymmenen vuotta kestänyt oikeudenkäynti sai alkunsa marraskuussa 2013 tapahtuneesta tulipalosta Kirkkonummella. Perhe oli ostanut suomalaisesta kaupasta Philips Saeco -kahvinkeittimen, jota he olivat innolla kokeilleet heti ensimmäisenä päivänä. Kahvi maistui erinomaiselta, mutta yön myötä tapahtui jotain odottamatonta.

Yöllä perhe heräsi koiran kovaan haukkumiseen. Pian tämän jälkeen palohälytin alkoi soida, ja talossa leijui synkkä savun haju. Isäntä ryntäsi keittiöön jauhesammuttimen kanssa ja onnistui sammutamaan tulipalon ennen palokunnan saapumista.

Palon aiheuttamat savuvahingot nousivat yhteensä huikeaan 58 879 euroon. Perhe sai vakuutusyhtiöltään Fennialta korvauksen, mutta yhtiö halusi myöhemmin periä maksamansa korvauksen takautuvasti Philipsiltä, epäillen keittimen olleen vaarallinen.

Tapahtumien myötä selvisi, että palo oli alkanut kahvinkeittimen piirilevystä, ja tuomioistuimet tulivat siihen tulokseen, että Philips oli vastuussa. Huolimatta Philipsin väitteistä, että laite oli testattu ja että se ei ollut heidän valmistamansa, oikeus katsoi, että Saeco oli tytäryhtiö ja siten Philips oli vastuussa laitteesta.

Tapauksen yksityiskohtia tutkittiin perusteellisesti, ja oikeudenkäynnin aikana palotutkijat ja -esimiehet todistivat, että vika oli luultavasti keittimen sisällä, mikä oli johtanut yllättävään kuumenemiseen yön aikana. Hovioikeus antoi haastavan päätöksen, jossa se katsoi, että massatuotannossa on aina mahdollisuus, että joku laite voi pettää, eikä testausprosessissa voida havaita kaikkia mahdollisia vikoja, varsinkin kuukausien käyttöajan jälkeen.

Lopulta hovioikeus päätti, että Philipsin tulee maksaa Fennialle vaadittu korvaus sekä juridiiset kulut, jotka nousivat noin 45 055 euroon. Tämä tapaus toimii muistutuksena siitä, kuinka tärkeää on tuntea laitteidensa valmistajat ja heidän vastuunsa. Samalla se herättää kysymyksiä suurten teollisuusyritysten tuotteiden laatuvalvonnasta massatuotannossa.