Hallituksen esitys työperäisen maahanmuuton aikarajoista on herättänyt runsaasti keskustelua eduskunnassa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin erikoistutkija Juho Alasalmi on todennut, että asiasta ei voida antaa täysin selkeää arviointia siitä, kuinka esitys tulee vaikuttamaan työntekijöiden saamiseen ja heidän pysymiseensä Suomessa.

Oppositio sekä liike-elämän edustajat ovat jo kritisoineet aikarajoja, pitäen niitä esteenä ulkomaisen työvoiman saatavuudelle. Alasalmi ja hänen johtamansa ryhmä ovat julkaisseet selvityksen, joka käsittelee työperusteisella oleskeluluvalla maassa oleskelevien työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä. Selvityksessä todettiin, että kolmansista maista tulleista työntekijöistä jopa 40-50 prosenttia joutuu työttömäksi ilman uusia työpaikkoja kolmen kuukauden kuluessa.

Hallituksen esitys tuo mukanaan kolmen ja kuuden kuukauden aikarajat työllistymiselle, ja se etenee seuraavaksi eduskunnan hallintovaliokuntaan. Lakiesitys koskee EU:n ja ETA-maiden ulkopuolisia työntekijöitä, ja se edellyttää työllistymistä tietyn ajanjakson kuluessa tai maasta poistumista.

Alasalmi itse toteaa, että aikaraja saattaa nopeuttaa työllistymistä, koska työntekijät voivat tuntea paineita löytää uusi työpaikka. Kuitenkin on epävarmaa, kuinka moni maasta poistuu uuden lain voimaantullessa. Vuonna 2021 Suomessa oli noin 27 000 työntekijää, joilla oli työsuhteeseen perustuva oleskelulupa.

Mielenkiintoista on, että asiantuntija- ja johtajaryhmät päätivät työttömyysjaksojen aikana usein muuttaa pysyvästi toiseen maahan, mikäli he eivät löytäneet uutta työtä. Tällöin on myös arvioitava, kuinka tämä vaikuttaa Suomen talouteen ja työllisyysasteeseen.

Hallituksen lakiesitys myös mahdollistaa siirtymisen eri alalle, mikä voi parantaa työllistymismahdollisuuksia. Työntekijöiden on kuitenkin todistettava, että siirtyminen aiempana alana on perusteltua työvoimapulan vuoksi.

Kuitenkin aikarajoilla on myös eroja eri toimialojen välillä. Alasalmien mukaan aikarajoista voi olla myönteisiä vaikutuksia, kuten työntekijöiden suurempi sitoutuminen työntekoon. Jos työsuhteen ylläpitämisen riski on suurempi, työntekijät saattavat pyrkiä aktiivista hakemaan mahdollisuuksia todistaakseen pätevyytensä ja arvonsa työnantajalle.

Lopuksi on myös todettava, että aikarajat eivät takaa työllistymistä kaikille työntekijöille. Alasalmi huomauttaa, että useat tekijät, kuten palkkataso ja elämänlaatu, vaikuttavat ihmisille työsuhteen säilyttämiseen. Tämä kaikki tekee asiasta monisyisen ja haastavan, mutta samalla se avaa mielenkiintoisia keskusteluja maahanmuuton roolista Suomen taloudessa.