Juhani Tamminen, yksi Suomen jääkiekkohistorian suurimmista nimistä, muisteli nuoruusvuosiaan Turussa, jossa jääkiekon pelaaminen alkoi tekojäällä vuonna 1962. Tuohon aikaan Turussa ei vielä ollut jäähallia, mutta Kupittaan tekojäällä syntyi ensimmäiset hienot muistikuvat jääkiekosta.

– Muistan, kuinka kuuntelin suuria pelaajia kuten Pertti ”Pepita” Niemistää ja Seppo ”Pappa” Lindströmiä. Pelasin koulupelissä tuolla tekojäällä, ja se oli minulle huikea kokemus, Tamminen kertoi nauraen.

Hänen uransa lähtölaukaus tapahtui jo 16-vuotiaana, kun hän pelasi TPS:n SM-sarjajoukkueessa, ja vain kolme vuotta myöhemmin hän edusti Suomea miesten MM-kisoissa. Yksi hänen uransa huippukohta oli Sapporon olympialaiset vuonna 1972, jossa hän oli mukana tekemässä historiaa Suomi-kiekolle.

Tamminen saattaa tunnetuimmalle saavutukselleen hommaantua vuoteen 1971, jolloin Suomi voitti ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton Moskovan perinteisessä jouluturnauksessa. Hän teki ottelussa huikeat tehot 2+1, mikä sinetöi voiton.

– Se oli aikakauden suurin sensaatio. Koulujen pelaajista koostuva muurinmurtajasukupolvi, johon kuului myös Juha Rantasila, Veli-Pekka Ketola ja Lasse Oksanen, teki mahdolliseksi tämän voiton, Tamminen muistutti.

Hän korosti myös joukkueen sisäistä koheesiota, joka syntyi pelaajien vähäisestä määrästä, mutta tehokkuudesta. Tamminen uskoo, että voittamisessa ei ole vain kysymys taidoista, vaan myös siitä, että on olemassa voimaantumista luova henki.

Vuonna 1976 Suomi teki historiaa, kun se voitti Ruotsin ensimmäisessä kansainvälisessä NHL- ja WHA-pelaajien tähdittämässä Kanada-cupissa. Tamminen oli jälleen kentällä, ja hänen tehot olivat jälleen kerran 2+1 – kuten viisi vuotta aikaisemmin Moskovassa.

– Kilpailu Ruotsia vastaan on aina ollut erityinen, ja silloin voittaa Ruotsin, jossa pelasivat todelliset huipputasot, tuntui erityiseltä. Se oli sensaatiomaisen kova Ruotsi, ja meidän onnistumisemme oli iso askel suomalaiselle jääkiekolle, Tamminen muistutti.

Tamminen nostaa tämän voiton yhdeksi suurimmista saavutuksista Suomen jääkiekossa, ja moni unohtaa, kuinka hämmästyttävä suoritus se oikeasti oli. Tämä vahvistaa hänen asemaansa yhtenä Suomen jääkiekon suurimmista sankareista. Harri Pirisen teos ”Amatööreistä ammattilaisiksi” tuo esiin, kuinka tärkeää on vaalia muistoja ja kunnioittaa menneitä urheilusankareita.