Jonna Joutsen, tunnettu sosiaalinen ja iloinen henkilö lapsuudestaan, on käynyt läpi hankaliakin aikoja. Kiusaamista hänen elämässään alkoi esiintyä vähitellen kolmannella luokalla, kun koulun ystävyyssuhteet jakautuivat suosittuihin ja epäsuosittuihin. Jonna, joka heti alussa oli aktiivinen ja ystävällinen, meni pian kiusaajien kohteeksi. Hän sai kuulla epätoivottavia kommentteja, kuten 'äijä löllykkä' ja 'kukaan ei halua olla sun kanssa'. Nämä sanat iskivät häneen syvälle, ja niiden takia hänen itsetuntonsa romahti.

Jonnan lapsuus, jossa hän leikki ystävien kanssa ja nauttii elämän pienistä iloista, sai varjon kiusaamisesta. Koulussa vitsit muuttuivat piikittelyiksi ja hänen tunteensa unohtivat ystävyys ja leikki. Erityisesti Jonna muistaa hetket, jolloin hänet teljettiin pukuhuoneeseen 'vitsinä' tai häntä pilkattiin rohkeista piirteistään. Aikuisena hän oppi, että kiusaaminen ei lopu, jos siitä ei keskustella. Vaikka hän yritti puhua asiasta opettajalle, se johti vain lisää eristämiseen.

Kanavaa helpottavaksi, Jonna löysi turvapaikan äidistään ja rakastavasta mummostaan. He tukivat häntä henkisesti ja auttoivat häntä voimaan paremmin. Muutaman vuoden kiusaamisen jälkeen Jonna pääsi lukioon, jossa hänen sosiaalinen elämänsä alkoi taas kirkastua. Siellä hän sai vihdoin kokea mistä normaali nuoruus koostuu, mutta vanhat traumat jäivät kuitenkin varjoon.

Työelämässä, Jonna aloitti uransa Iltalehdessä, mutta sosiaalisen median julkisuus paljasti vanhat haavat. Hän huomasi kuinka aiemmat kokemukset vaikuttavat hänen elämässään edelleen. Kiusaamisen haavat avautuivat jälleen, kun netin keskustelupalstoille alkoivat ilmestyä uudenlaista kritiikkiä, joka sai hänet tuntemaan itsensä taas epävarmaksi. Sosiaalisessa mediassa hänelle heitetyt henkilökohtaiset loukkaukset eivät unohtuneet, vaan palasivat alati mieleen.

Pahin hetki Jonnan elämässä tuli, kun hän mietti jopa itsemurhaa sen vuoksi, että kiusaaminen tuntui jatkuvan ikuisesti. Hän tajusi, että hänelle oli annettu liikaa valtaa muiden negatiivisten kommenttien kautta, ja se vaikeutti hänen elämäänsä. Lopulta hän päätti harkita silmäleikkausta, joka muutti hänen itsevarmuuttaan, mutta ei poistanut henkistä kuormaa.

Jonna kasvatti uutta tulevaisuutta kohti, ja sen myötä vahvisti ajatuksiaan kiusaamisia kohtaan. Hänen kirjan julkaiseminen, 'Näin voitat vihaajasi' (Readme 2024), auttoi häntä ymmärtämään menneisyyden traumansa ja antoi hänelle myös välineitä puhua omista kokemuksistaan. Jonna halusi tuoda esiin, miten tärkeää on keskustella kiusaamisesta ja ettei syyllisyyden tunteita pitäisi tuntea, sillä ne eivät ole kiusatun syytä.

Hän toivoo, että muutkin löytävät tapoja selvitä kiusaamisesta, ja että he uskaltaisivat puhua kokemuksistaan ääneen. Jonna on oppinut, että paras kosto kiusaajille on menestys, ja se voi parantaa vanhat haavat. 'Kun ei enää mieti kostoa, on oikeasti vapaa', hän toteaa. Jonnan tarina on osoitus siitä, miten vaikeuksista voi selvitä ja löytää uusi suunta elämälle.