
Janne Klasila juoksee äärirajoillaan – mitä ultrajuoksijan kehossa tapahtuu pitkillä matkoilla?
2025-09-06
Kirjailija: Aino
Upeita saavutuksia ultrajuoksussa
Ultrajuoksun maailmassa kesäkuussa nähtiin huikea saavutus: australialainen Phil Gore teki maailmanennätyksen juoksemalla Uudessa-Seelannissa 119 tuntia peräkkäin, yli 798 kilometriä. Tämä tehtävä on äärimmäinen koe, jossa kilpailijat juoksevat 6,7 kilometrin kierroksia, kunnes vain yksi on jäljellä.
Kilpailun toiseksi tullut Sam Harvey kohtasi hurjan haasteen matkan aikana, taistelemalla väsymystä ja kipuja vastaan, kunnes lopulta kilpailu päättyi akillesjännevammaan.
Suomalainen ultrajuoksija astuu kilpakentille
Maailmanennätyksen jälkeen naantalilainen ultrajuoksija Janne Klasila aloitti kilpailunsa Suomen vanhimmassa backyard ultra -kisassa, Nuuksio Backyard Ultrassa. Hän on jo ennen kilpailua kirjoittanut huolellisesti muistiinpanoja valmistautumisestaan, levostaan ja ravinnostaan.
Klasilalla on ranteessaan sykemittari, joka kerää tietoa hänen aktiivisuudestaan, sykkeistään ja unestaan. Kilpailun alkaessa Klasilalle tehdään vielä laboratoriokokeita ja hän nielee pillereitä, jotka mittaavat kehon syvälämpötilaa reaaliajassa.
Kilpailun alku ja taktiikan hienosäätö
Kun lähtökello kilisee, reilusta 60 juoksijasta innokkaimmat suuntaavat kovaa vauhtia poluille. Klasila tietää, että todellinen kilpailu alkaa vasta vuorokauden jälkeen, ja siksi hän lähtee alusta rauhallisesti, energiansa ja sykkeensä säästellen.
Ensimmäisten kierrosten aikana juoksijat keskustelevat keskenään, mutta lopussa puhe loppuu, kun väsymys iskee. Klasila juoksee ensimmäisen kierroksen aikaan 57 minuuttia.
Yön haasteet ja kipujen kohtaaminen
Yö tuo mukanaan haasteita, kun muilla kilpailijoilla alkaa ilmestyä ampiaisenpistoja ja Klasilakin tuntee niiden vaikutuksen. Energian saanti on heikentynyt ja perusasiat, kuten ruoka, eivät enää maistu. Klasilan kilpailuravinteet ovat vain pieniä määriä karkkia ja banaania.
Klasila, kokenut ultrajuoksija, suhtautuu tilanteeseen tietäen, että vaikeudet ovat osa peliä. Hän kirjoittaa tutkimuspäiväkirjassaan: "Kivun pitää olla kivaa ja tuskan taivaallista."
Viimeiset kierrokset ja loppuhetket
Kun Klasila loppujen lopuksi saapuu lähtöalueelle ennen seuraavaa kierrosta, hän huomaa, ettei energiaa enää riitä. Huoltaja ojentaa hänelle viimeisen suolan täyttämän juomapullon, ja Klasila yrittää pitää itsensä liikkeessä.
Viimeisessä mittauksessaan Klasilan paino on pudonnut merkittävästi ja sokeriarvot ovat huonot. Lopulta hän ei pääse seuraavalle kierrokselle, ja kilpailu päättyy 20 kierrokseen, eli 134 kilometriin.
Kilpailun jälkeiset tunnemyräkät
Kilpailun jälkeen Klasila tuntee pettymystä, mutta ymmärtää, että ultrajuoksussa epäonnistumiset ovat osa matkaa. Eri voittajia nähty jokaisessa Nuuksio Backyard Ultrassa osoittaa, kuinka vaikeaa täydellinen suoritus on.
Klasila on kuitenkin päättänyt palata ja jatkaa taistelua, sillä ultrajuoksun lumo on vahva. Hänelle tämä kokemus on ollut opettavainen, ja vaikka kehossa on vielä taisteltavaa, ensi kesänä Nuuksiossa hän toivottavasti odottaa uusia haasteita.