Ei koskaan yksin

Suomi, 2025

Ohjaus: Klaus Härö

IL-arvio: ⭐⭐⭐⭐

Klaus Härö, tunnettu useista hienoista elokuvista kuten Äideistä parhain ja Postia pappi Jaakobille, tuo jälleen esiin historiallisia teemoja uutuuselokuvassaan, joka käsittelee Suomen juutalaisten kohtaloita toisen maailmansodan aikana liikemies Abraham Stillerin (1885-1972) tarinan kautta.

Suomen ja muiden maiden historiassa on monia kipeitä kohtia, ja kypsän kansakunnan merkki on osata käsitellä niitä avoimesti. Elokuvassa Ei koskaan yksin käsitellään aihetta, joka on äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen. Tositapahtumiin perustuva elokuva perustuu Rony Smolarin vuonna 2003 julkaistuun kirjaan Setä Stiller – Valpon ja Gestapon välillä.

Ei koskaan yksin muistuttaa pienimuotoisessa kontekstissaan Steven Spielbergin mestariteosta Schindlerin lista (1993), jossa liikemies Oskar Schindler pelasti juutalaisia keskitysleiriltä. Tässä elokuvassa Stillerin laatima lista on kuitenkin enemmän apuna kuin onnettomuuden aiheuttajana. Abraham Stiller tekee kaikkensa suojellakseen Suomen juutalaisia saksalaisten kynsistä.

Elokuvassa pääosassa nähdään Ville Virtanen (63), jonka suoritukset ovat jatkuvasti kiitettävää tasoa. Hänen esittämänsä Abraham Stiller herää eloon vaikuttavana ja monimuotoisena hahmona, joka tuo katsojan mukanaan intensiiviseen tarinaan.

Visuaalisesti elokuva on huomattavasti laadukkaampi kuin keskimääräinen suomalaiselokuva. Lavastus, puvustus ja kuvaus ovat kaikki ensiluokkaisia, ja tietyt yksityiskohdat tuntuvat kunnioituksena Schindlerin listalle.

Kuitenkin elokuvan tunnelmaa leimaa sama ongelma, joka vaivaa monia Härön aiempia teoksia: eräänlainen ponnettomuus ja näyttämöllisyys. Useat kohtaukset tuntuvat tapahtuvan enemmän teatterissa kuin todellisessa elämässä, ja ajoittain elokuvaa kohtaa erikoinen velttous. Vaikka juonen taustalla on ihmisten henki ja tapahtumat etenevät nopeasti, aikakauden painostava ilmapiiri on kuitenkin havaittavissa.

Roolijakaus tuo elokuvaan kaivattua energiaa, erityisesti Kari Hietalahden esittämä Valtiollisen poliisin juutalaisvastainen päällikkö Arno Anthoni, jonka roolisuoritus on hämmästyttävän herkkä ja jännittävä. Hietalahden esitys on niin hyytävä, että se tuo elokuvan tunnetasolle kaivattua säilyvyyttä ja jännitettä.

Ennen kaikkea, huolimatta puutteistaan, Ei koskaan yksin on tyylikäs, tärkeä ja koskettava elokuva aiheesta, jolle pitää antaa ääni ja muistaa - toivottavasti se ei unohdu historian hämärään. Elokuvalla on kyky herättää keskustelua ja miettiä historian opetuksia nykypäivänä.

Ei koskaan yksin sai ensi-iltansa perjantaina 17.1.2025, ja se on elokuva, jota jokaisen tulisi mennä katsomaan.