Mikä voisi olla virkistävämpää kuin Heikki Kinnusen unohtumaton komedia läpimurto Ällitällissä 53 vuotta sitten? Tämä upea näyttelijä on edelleen vahvasti mukana Mielensäpahoittajan rakkaustarinassa, joka kerää kehuja leffasarjansa parhaana osana.

Ällitälli-tv-sarjassa Kinnunen loisti nuoresta iästään huolimatta ja oli kuin vitsa, sekä yhtä sympaattinen kuin naapurinpoika. Hänen ja Leo Lastumäen välinen kemia oli saavuttamatonta. Ällitälli avasi ovia jopa absurdimmalle televisiokoomikalle, vaikka Kari Kyrönseppä, sarjan lyöjätaituri, piti sitä tavallisena huumorina. Hän kirjoitti nimimerkin Erkki Tolkku alla, ja hänen salanimensä Origon alias Laina Pultti teki myös vaikutuksen.

Ällitälli aired between 1971 and 1972, producing a total of 16 episodes. Kuitenkin vain seitsemän jaksoa on säilynyt. Areenasta voi löytää neljä jaksoa, mikä on loistava tilaisuus uusille ja vanhoille faneille. Heikki Kinnunen, joka esitti muun muassa Runebergin roolia, kuuluu Mikkelin näyttelijäkuntaan, ja hänen ja Lastumäen yhteistyö ulottuu aina Kinnusen ollessa kymmen vuotta vanha.

Kinnunen ja Lastumäki kevensivät jaksoissa vakavampia hetkiä, ja Kinnusen esittämä Runeberg kääntyi usein kustantajan puoleen keksiessään kirjaideoita, joista yksi oli keittokirja. Heidän yhteiset sketsinsä toivat eloa ja alkukantaista huumoria, joka erosi selvästi Spede Show'ssa esitetystä. Jaksoissa sai nauraa vakavikkomusiikin tulkkeina, mikä toi esiin Vesa-Matti Loirin Nauravaan kulkuriin verrattavaa ironiaa.

Monet Ällitällin sketsit ovat yhä muistoissa, ja yksi jakso esitteli säveltäjä Kari Rydmania, joka oli tehnyt avantgardeteoksen kananmunan keittämisestä. Rydman ei vain vieraillut, vaan hän antoi myös lisäarvoa jakson komedialliseen sisältöön.

Sarjan tunnusanimaatio oli jotain aivan erityistä: aivot, jotka lentävät kuumailmapallon tavoin, ja pari ukkelia heittelee kyydistä liiallista painoa nousun helpottamiseksi. Ällitälli oli myös palkittu Montreuxin tv-festivaaleilla pronssiruusulla, mikä teki siitä legendan suomalaisessa viihdehistoriassa.

Heikki Kinnunen ei siis ollut vain Ällitällin tähdistä. Hän on monumentti suomalaiseen kulttuuriin, ja hänen työnsä jatkaa naurattamista sukupolvesta toiseen. Ällitällistä puhuminen on tänään yhtä tärkeää kuin se oli 53 vuotta sitten.