Helsingissä Eduskuntatalon pylväät on peitetty punaisella värillä. Poliisi sai tiedon tapahtuneesta aamukahdeksalta.

Suomen Elokapina ja ruotsalainen aktivistiryhmä Återställ Våtmarker ovat liittoutuneet kiinnittääkseen huomiota turpeen nostamiseen ja sen ympäristövaikutuksiin. Elokapina julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvia mielenosoituksesta, jossa näkyy tahratut pylväät ja mielenosoittajia.

”Neova, suomalainen valtionyhtiö, hankkii turvetta Ruotsista tavalla, jota ei ole ennen nähty, aiheuttaen enemmän päästöjä kuin kaikki Ruotsin kotimaan lennot yhteensä,” he toteavat julkaisussaan. Elokapinan mukaan käytetty maali on vesiliukoista, mutta silti tapahtuma herättää keskustelua laajasti.

Poliisi on nyt aloittanut esitutkinnan tapahtumaa koskien, ja se luokitellaan tällä hetkellä törkeäksi vahingonteoksi. Punaisia tahroja oli ainakin kahdeksassa pylväässä monen metrin korkeudelta, mikä hurjistaa monet kansanedustajat.

Eduskuntatalon portaille jääneitä kymmentä henkilöä otettiin kiinni, ja tilanteen kerrotaan sujuneen rauhallisesti. Useiden mielenosoittajien vaatteissa oli iskulauseita, kuten “turve on fossiilista”, mikä viittaa aktivistien viestiin fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi.

Monet kansanedustajat ovat ilmaisseet tyrmistyksensä tapahtuneesta sosiaalisessa mediassa. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) toivoo, että tahrijat vastuustaisivat teostaan ja puhdistaisivat pylväät. ”Tällaiset teot ovat suora vastalause luonnonsuojelulle ja ympäristönsuojelutyölle,” hän kirjoittaa.

SDP:n kansanedustaja Pinja Perholehto puolestaan pelkää, että tällaiset teot vaikuttavat negatiivisesti kansalaisaktivismin maineeseen. ”Nolla pistettä tälle järjettömyydelle,” hän toteaa. Keskustan kansanedustaja Mika Lintilä on myös järkyttynyt ja toivoo, että tulevaisuudessa löydetään parempia tapoja ilmaista tunteet ilman väkivaltaisia tai tuhoisia menetelmiä.

Tämä tapahtuma herättää välittömästi laajaa keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin poliittisessa kentässäkin. Erilaisia näkemyksiä on runsaasti, ja se, kuinka yhteiskunta reagoi ympäristöaktivismin muuttuviin muotoihin, tulee olemaan seuraava iso kysymys.