– Liian ankara ei saa itselleen olla, sanoo Suomen kiertovoimaa edustavan KIVO:n viestintäpäällikkö Kaisa Halme.

On tärkeää, että lajittelet biojätettä. Järjestelmät kestävät jonkin verran vääränlaista lajittelua, kunhan valtaosa tekee sen oikein, Halme lisää.

– Esimerkiksi kananmunankuoret voivat aiheuttaa ongelmia biokaasulaitoksessa, samoin suuret eläinten luut. Pienistä määristä ei kuitenkaan ole haittaa, ja ei tarvitse olla täysin sataprosenttinen, hän toteaa.

Kuntaliiton asiantuntija Tuulia Innala ja Kaisa Halme ovat samaa mieltä siitä, että biojätteen lajittelusäännöt eivät ole kovinkaan erilaisia eri alueilla. Paikalliset erot liittyvät usein siihen, mihin biojätteen voi pakata ennen jäteastiaan viemistä. Tämä johtuu siitä, että jätteiden käsittelylaitosten vaatimukset vaihtelevat, ja muilla alueilla saatetaan hyväksyä toisenlaisia materiaaleja kompostointiin.

– Suurin ongelma on kuitenkin se, että ihmiset eivät lajittelemista tee. Uskon, että se ei johdu erilaisista lajittelusäännöistä. Kehottaisin aloittamaan pienin askelin: vaikkapa banaaninkuorista, teepusseista ja kahvinporoista, Halme ehdottaa.

Biojätteen lajittelun kolme nyrkkisääntöä:

1. Kaikki ruokaperäinen jäte kelpaa biojätteeseen.

2. Paperipussi on paras pakkausvaihtoehto, sillä se kelpaa kaikille jäteyhtiöille.

3. Älä laita biojätteeseen muuta kuin eloperäistä ainesta – esimerkiksi kivet, lasi, metalli tai muovi eivät maadu helposti.

Entä miksi biojätteen lajittelu on niin vaikeaa?

Vaikka sääntöjen pitäisi olla niin yksinkertaisia, biojätteen lajittelussa ilmenee ongelmia eri puolilla Suomea. Joissakin jäteyhtiöissä on otettu käyttöön lisämaksuja tai harkitaan lajitteluvirhemaksun käyttöönottoa.

Tietoa on runsaasti saatavilla, mutta lajitteluvirheet voivat johtua siitä, että oikeaa lajittelua ei ole vielä opittu. Viime kesäkuussa biojätteen erilliskeräys laajeni kattamaan suuremman määrän kotitalouksia, mikä on monille uusi asia.

Innala myös huomauttaa, että vanhat ohjeet voivat hämmentää. Joillakin alueilla on aikaisemmin ollut sääntöjä, joiden mukaan bio- ja sekajätteet saatettiin laittaa samaan jäteastiaan eri värisissä muovipusseissa.

Kaisa Halme kertoo, että erilaisten lajittelusääntöjen tuntemus on erityisen haasteellista, kun ihminen muuttaa paikkakunnalta toiselle. Siksi on tärkeää etsiä tietoa itse, jos paikallinen jäteyhtiö ei jaa vaadittua tietoa.

– Ei aina ole selvää, mistä tieto kannattaa etsiä. Jos viitsii, tietoa löytyy kyllä. Esimerkiksi googlaamalla oman kotipaikan ja biojätteen yhdistelmä voi johtaa oikeaan tietoon, Halme neuvoo.

Innala suosittaa, että olla yhteydessä oman alueen jäteyhtiöön tai viranomaisiin tai tarkistaa kunnan tai jäteyhtiön verkkosivuilta tarkemmat lajitteluohjeet. Ohjeita löytyy myös sivustolta biojäte.info, josta voi valita tarvittavat ohjeet oman kunnan mukaan.

Huono lähestymistapa: Rankaiseminen

Innala ei kannata sitä, että lajittelun virheistä pitäisi heti rangaista. Hänen mielestään tarvitaan enemmän valistusta, neuvontaa ja myönteistä lähestymistapaa.

– Ohjataan ihmisiä oikeaan suuntaan. Esimerkiksi biojätteen keräyksen aloittaminen on monille vielä outoa, koska se laajeni uuden tapahtuman myötä. Uuden asian oppimisessa on aina oma aikansa.

Innala muistuttaa myös armollisuudesta itseä kohtaan.

– Joskus voi lipsahtaa. Jos sinulla on joku homeinen lasipurkki, niin jaksatko avata ja tyhjentää sen vai laitatko se sekajätteeseen? Itsekään en ole täydellinen, vaikka paljon lajittelen.