Suomi kohtaa pian merkittäviä haasteita julkisen terveydenhuollon järjestelmässään, ja asiantuntijat ovat yksimielisiä: palveluvalikoima on arvioitava uudelleen. Petteri Orpon johtaman hallituksen ohjelma linjaa, että resursseja on pakko kohdistaa tehokkaammin.

Mitä julkisen terveydenhuollon palveluista voitaisiin karsia ilman, että potilaiden terveys vaarantuisi? Asiantuntijat, kuten Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila ja Päijät-Hämeen vastaava Petri Virolainen, korostavat, että keskittyminen yksittäisiin säästökohteisiin ei riitä.

1. Muutoin ei lääkärikäynnin tarpeita

Kliinisissä vastaanotoissa on yhä enemmän potilaita, jotka tarvitsevat muuta kuin lääketieteellistä hoitoa – he kaipaavat tukea arjessaan. Yksinäisyys on monille ikäihmisille syy hakeutua lääkäriin, vaikka he tarvitsisivat ensisijaisesti sosiaalista tukea. Varhila huomauttaa, että tämä ongelma ulottuu myös lapsiperheisiin, joissa vanhemmat kokevat turvattomuutta puutteellisen verkoston vuoksi. Sen sijaan, että käytettäisiin lääkärikäyntejä, kaivataan lisää vertaistukiryhmiä ja keskusteluapua.

2. Hyvin kalliit lääkkeet

Kysymys kuuluu, kuinka paljon yhteiskunnan tulisi investoida parantumattomien sairauksien hoitoon. Harvinaisten syöpälääkkeiden hinnat voivat nousta satoihin tuhansiin euroihin vuodessa, mikä kuormittaa terveydenhuoltoa merkittävästi. Leikkaukset ja hoidot, jotka eivät takaa paranemista, on arvioitava eettisesti, ja on oikein kysyä, mikä on kustannustehokkuus vain yhden elinkuukauden lisäämisen takia.

3. Sairaalakäynnit tiukkaan tarkasteluun

Yksi tapa säästää on siirtää joitakin jälkiseurantoja sairaaloista perusterveydenhuoltoon. Varhilan mielestä moni potilas ei tarvitse pitkään erikoissairaanhoidon seurantaa. Potilaiden vertaaminen rutiinineuvontaan ja tarkastuksiin, joissa hoitajat voisivat olla mukana, voi vapauttaa erikoislääkäreiden aikaa.

4. Terapeuttien pula

Mielenterveyspalvelujen saatavuus on huolestuttava, sillä terapeuteista on jatkuva pula. On pohdittava, voisiko moniterapia toimia yhtä hyvin kuin perinteinen yksilöterapia, ja miten hoitajat voisivat, etäyhteyksin, tarjota tukea mielenterveyden ongelmissa.

5. Syöpäseulonnat järkeviksi

Olennaista terveydenhuollossa on ajoissa tapahtuva diagnosointi, mutta seulontoja on silti syytä arvioida. Tavoitteena on ehkäistä ylidiagnosointia ja keskittyä riskiryhmiin, kuten perhehistorian mukaan syöpäriskin omaaviin. Varhila tuo esiin, että seulonnat, joita käytetään esimerkiksi mammo- ja papa-kokeissa, olisi kohdennettava paremmin.

Yhteiskunnalliset valinnat ovat ratkaisevan tärkeitä, kun puhumme julkisista terveydenhuollon resursseista. Eriarvoisuuden vähentämiseksi on selvitettävä, kuinka julkista palveluvalikoimaa voidaan karsia siten, että se ei syventäisi yksityisyyden ja julkisuuden eroa. Kun eri terapiamuodot ja ennaltaehkäisyset voi toteuttaa tehokkaasti, on mahdollista edistää kansanterveyttä ja säästää pitkässä juoksussa merkittävästi kustannuksissa.