Ari Vatanen, tunnettu suomalainen kirjailija ja ralliautoilija, puhuu sydäntäsärkevistä hetkistä poikansa Kimin kanssa uudessa teoksessaan, Tuulitukka, villimieli – Ari Vatasen elämä. Kimin kuolema viime keväänä nopeasti edenneeseen syöpään on jättänyt syvän jäljen Vatasen sydämeen ja mieliin.

Vatanen kuvailee vielä kuukausia käsittämätöntä surua ja hämmennystä: ”Meilahden huoneeseen astuessamme sisintäni kylmämälsi. Näin Kimin olemuksessa kuolevan poikani.” Hän kysyy, kuinka helposti olemmekaan unohtaneet elämän rajallisuuden kaikista varoituksista huolimatta. ”Emmekö tajunneet, että yhteinen aika voi loppua yllättäen?”

Kirjassa Vatanen jakaa koskettavia muistojaan ja viimeisiä hetkiä Kimin kanssa. Hän korostaa, kuinka tärkeää olisi ollut enemmän kehua kuin moittia. ”Kim oli lojaalein kannustajani. Meillä on nyt uskomaton mahdollisuus: hetki aikaa, pyytää anteeksi ja halata kuin ei koskaan ennen...”

Kimin tarinan taustalla on myös surullinen perhesuhteiden historia. Kim Vatasen biologinen isä kuoli ennen kuin Kim syntyi, joten hänen äitinsä avioitui Ari Vatasen kanssa, kun Kim oli vain viisivuotias. Tämä lisäsi perhesuhteiden monimutkaisuutta, mutta samalla myös syvensi heidän välistä sidettä.

Kimin aiempian elämänkertateosten, kuten vuonna 2005 julkaistun Helvetinsaari, antamat tietokannat ovat muokanneet tapaamme nähdä Kimin elämä. Kirja ravisteli perhesuhteita ja toi esiin Kimin kokemukset englantilaisessa sisäoppilaitoksessa, jossa hän muun muassa koki ”nöyryyttämistä joka päivä.”

Helvetinsaaren aiheuttamaa kohua ja sen vaikutuksia käsitellään myös uudessa teoksessa. Vatanen yhtyy hänen näkemyksiinsä ja kertoo, kuinka kannusti Kimiä kirjan kirjoittamiseen, vaikka ei voinut kuvitellakaan, miten vaikeaa se heille tulisi olemaan. ”Hälytyskellot alkoivat soida, kun kuulin, että kirja voisi myydä satojatuhansia kappaleita”, Vatanen muistaa.

Kirja on myös Vatasen pohdinta isänä olemisesta. Hän on kiitollinen Kimin lisäksi kolmesta muusta lapsestaan: Ria, Tua ja Max, jotka kaikki ovat osaltaan rikastuttaneet hänen elämäänsä. Vatanen tunnistaa omat virheensä vanhempana, ja hänelle on tärkeää pyytää anteeksi, jos on käyttäytynyt väärin.

Kimin kirjoittama kirja sai Vatasen kokemaan vaikeita tunteita, olihan se hänen poikansa tapa avata vanhemmilleen henkilökohtaisia asioita, mikä kuitenkin johti vaikeuksiin. Kim tunsi, että perhesuhteet olivat kärsineet kirjan myötä ja koki kärsimystä siitä, mitä kirja paljasti.

Loppujen lopuksi Kimin ja Vatasen suhteet kuitenkin elpyivät ja jopa paranivat kirjan julkaisun myötä. ”Minua niiden asioiden läpikäyminen helpotti valtavasti, sillä kokemus oli ollut minulle niin iso taakka.”

Ari Vatasen teos on enemmän kuin vain henkilökohtainen kertomus; se on voimakas muistutus elämän haavoittuvuudesta ja rakkauden merkityksestä. Tuulitukka, villimieli julkaistaan pian, ja se on varmasti teos, joka herättää tunteita ja ajatuksia lukijoissaan.