Suomessa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua siitä, mitä Ylen uutistoimituksessa tapahtuu, erityisesti entisen uutisankkurin Marjo Reinin irtisanoutumisen ja kritiikin myötä. Rein nosti esiin vakavia huolenaiheita Ylen toimintatavoista ja uutistarjonnasta Facebook-kirjoituksessaan, herättäen laajaa huomiota.

Entinen kehitysjohtaja Juhani Wiio, 75, otti kantaa Reinin kirjoitukseen omalla Facebook-tilillään ja ilmaisi vahvasti tukevansa Reinin näkemyksiä. Wiio on ollut pitkään Yleisradion palveluksessa vuodesta 1972, eri toimenkuvissa, kuten ajankohtaistoimittajana, A-studion ja tv2-kanavan ohjelmapäällikkönä. Hän jätti Yleisradion palveluksen vuonna 2010.

Rein arvosteli erityisesti uutisten esittämistapoja ja esihenkilöiden puutteellista kiinnostusta uutisten substanssia kohtaan. Wiio on samaa mieltä, ja hänen mielestään Yleisradiolla oli aiemmin resurssit huolehtia äänenkäytön ja puhetapojen laadusta.

’Yleisradiossa oli aikoinaan omat kehitysyksiköt, joissa työskenteli äänenkäytön ammattilaisia. Tämä varmistaa sen, että uutisten esittäjien äänenkäyttö on kunnossa’, Wiio muistelee menneitä aikoja.

Wiio painottaa, että Yleisradion uutiset ovat suomalaisille tärkeä tiedonlähde ja se on julkisen palvelun tehtävä tuoda esiin erilaiset näkökulmat ja yhteiskunnalliset kysymykset. Hän vaatii uutisten tekemiseltä korkeaa laatua, sillä se on olennaista yleisön luottamuksen säilyttämiseksi.

Koulutuksen tärkeys esiin

Wiio korostaa ammattitaitoisten ja lahjakkaiden uutistoimittajien olemassaoloa Yleisradiossa, mutta hänen mukaansa joukossa on myös niitä, joiden äänenkäyttö olisi parannettavissa. ’Paremmalla koulutuksella monet voisivat kehittyä erinomaisiksi puhujiksi’, hän sanoo ja viittaa samalla omaan koulutuskokemukseensa äänenkäytössä ja puhetavoissa.

’Kun aloitin urani, osallistuin äänenkäytön koulutuksiin, jotka keskittyivät muun muassa puhevolyymiin, artikulaatioon ja hengittämiseen. Se oli minulle äärimmäisen arvokasta’, Wiio muistuttaa.

Yleisradion merkitys ja haasteet

Rein nosti kritiikissään esiin myös journalismin muutokset ja sen sisällön. Tämä on aihe, johon Wiio on syventynyt ja myöntää, että aiheet ovat nykyaikana siirtyneet populaarikulttuuriin, mikä voi olla hieno asia, mutta ylikorostaa joskus pinnallista sisältöä.

Yleisradion merkityksestä hän muistuttaa: ’Yleisradio on kansallinen instituutio, joka tarjoaa tietoa alueille, joille kaupalliset kanavat eivät ehkä ulotu. Meidän tulee ymmärtää sen merkitys kansallisena palveluna.’

Viime kädessä Wiio haluaa korostaa, että Yleisradion rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat monimutkaisempia kuin miltä ne saattavat vaikuttaa. ’Mikäli Yleisradiota vaaditaan leikkaamaan rahoitustaan, se tarkoittaa käytännössä vähempää ohjelmatarjontaa ja laadun heikkenemistä. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä tätä yhtä helposti’, hän tiivistää.

Keskustelu Yleisradion tulevaisuudesta on ajankohtaisempi kuin koskaan. Jatkuva paine kehittää ohjelmistoa ja säilyttää korkealaatuinen uutistarjonta on Yleisradion hallinnon ja toimittajien niskaan. On selvää, että itsenäinen ja laadukas journalismi on tärkeä osa demokratiaamme.