Rekivaljastus on aivan oma taiteenlajinsa verrattuna perinteiseen ravivaljastukseen; se vaatii erityistä taitoa, tietoa ja kokemusta. Hevosilta vaaditaan erinomaista sietokykyä, sillä niiden on pystyttävä suhtautumaan rauhallisesti aisoihin, jotka saattavat pudota alas, sekä rekeä ympäröiviin ääniin ja liukumisiin. Tämä kaikki tekee rekivaljastuksesta haastavampaa ja mielenkiintoisempaa.

Kysymme neljältä nuorelta raviammattilaiselta, kuinka he ovat onnistuneet pääsemään hevosen reen eteen ja mitä vinkkejä heillä on ensikertalaisille. Kaikki heistä korostavat, että hevosen koulutuksessa ja totuttamisessa ääniin sekä eri tilanteisiin on äärimmäisen tärkeää. Yksi heistä, nuori ohjastaja, kertoi saaneensa paljon apua mentoriltaan, joka on toiminut alalla yli 20 vuotta.

'On tärkeää luoda hevosen kanssa luottamussuhde', hän painottaa. 'Jos hevonen ei tunne oloaan turvalliseksi, se reagoi herkästi yllättävissä tilanteissa.'

Rekivaljastuksen taika piilee myös hevosen ja kuskin yhteistyössä: onnistuminen edellyttää erinomaisia kommunikaatiotaitoja ja sekä hevosen että kuskin läsnäoloa. Koulutuksessa kannattaa käyttää hyväksi myös erilaisia apuvarusteita, jotka auttavat hevosta tottumaan erilaisiin olosuhteisiin.

Kyselyn jälkeen näyttää siltä, että tapaninajelulle pääseminen ei ole vain sattumaa, vaan vahvasti kiinni valmistautumisesta ja harjoittelusta. Hyvillä valinnoilla, oikealla asenteella ja perusteellisella työskentelyllä nuoret ammattilaiset ovat valmiita kohtaamaan sekä haasteet että ilot, joita rekivaljastus tuo tullessaan. Älä jää paitsi tästä ainutlaatuisesta elämyksestä!