Toimittaja Riina-Maria Metson uusimmassa teoksessa "Rivipelaaja" avataan nuorten jääkiekkoilijoiden elämää yllättävän karuilla ja rehellisillä tavoilla. Kirja käsittelee laajasti peloista, loukkaantumisista ja erityisesti narsististen valmentajien käyttäytymisestä, joka voi vaikuttaa merkittävästi yhden pelaajan uraan. Kirjassa korostuu myös median rooli ja vastuu pelaajien kohdistuvassa solvaamisessa, mikä nostaa kysymyksiä siitä, minkälaista tietoa julkaistaan ja millä perusteilla.

Metso tuo esiin näkemyksiä siitä, kuinka eri valmentajien suosio tai epäsuosio voi muuttaa nuoren pelaajan uran suuntaa. Esimerkiksi Jonne Virtanen mainitsee Risto Dufvan vaativuuden tärkeänä oppikouluna, kun taas monet JYP:n kokeneemmat pelaajat olivat eri mieltä ja jopa saivat Dufvan potkut syyskuussa 2011.

Kirjan mielenkiintoisimmat anekdootit tulevat Pauli Levokarilta, joka on myös Metson puoliso. Levokari kertoo tapauksesta, jossa nimettömäksi jäänyt valmentaja huusi hänelle kuullessaan jatkosopimuksesta. Hän muistelee myös potkujaan Jokereista, ja kokemuksen jälkeen hänelle annettiin käsky pakata tavaransa puolivälissä Spengler Cupia.

Metso käsittelee myös jääkiekkoilun julkisuuskuvaa ja kysyy, miksei Suomessa voida kirjoittaa urheilijoista asiallisesti ilman solvaamista. Hän käy keskustelua journalististen ohjeiden heikosta ymmärryksestä jääkiekkotoimittajien keskuudessa.

Kirja tarjoaa varsin rikkaita näkemyksiä, mutta välillä se tuntuu sirpalemaiselta, eikä yksittäisistä luvuista aina löydy punaista lankaa. Kuitenkin Metson kunnianhimoinen pyrkimys tuoda esille ammattijääkiekkoilijoiden elämää ja haasteita tarjoaa paljon arvokasta tietoa ja herättää keskustelua jääkiekkokulttuurin ongelmista.

Yksi teoksen suurimmista haasteista on haastateltavien vähäinen määrä, mikä voi heikentää kirjan uskottavuutta. Kolme pelaajaa – Levokari, Virtanen ja Koponen – antavat mielenkiintoisia näkemyksiä, mutta laajempi näkökulma olisi voinut parantaa lukukokemusta.

"Rivipelaaja" avaa perinteisiä ja tuttuja teemoja, kuten ihmisten ala-arvoista kohtelua ja ammatin mukana tuomia terveysriskejä. Vaikka kirja on paikoin hajanaisuudessaan haasteellinen, se on silti merkittävä teos, joka varmasti herättää keskustelua ja antaa äänen aiheista, jotka ovat yhä ajankohtaisia jääkiekkokulttuurissamme.