Ruotsin ohjaaja Levan Akinin uusi elokuva Crossing (2024) herättää voimakkaita tunteita ja tuo katsojien eteen kertomuksen, jota ei voisi Suomessa tehdä. Tämä elokuvantekijä, joka on tunnettu voimakkaista queer-teemoistaan, vie meidät tarinaan, joka tapahtuu Istanbulissa, suuressa euraasialaisessa kaupungissa, jonka syvyyksissä heijastuu kulttuurien moninaisuus.

Akin, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen elokuvallaan And Then We Danced (2019), sukeltaa nyt transihmisten elämään, heidän iloihinsa ja suruihinsa, kun päähenkilönsä etsivät kadonnutta sukulaista.

Elokuvan tarina alkaa georgialaisesta pienestä kylästä, jossa eläkkeelle jäänyt opettaja saa tehtäväkseen löytää sisarensa kuolevalle lupauksen. Hänen ratsumaisena oppaanaan toimii nuori ja innokkaat nuorukainen, ja yhdessä he aloittavat vaarallisen matkan Istanbulin sokkeloiseen maailmaan. Matka uhkaa muuttua mahdottomaksi, sillä heidän päämääränsä, kadonnut Tekla, on valinnut suojautua suurkaupungin anonymiteettiin transnainen, mikä tekee etsinnästä lähes toivottoman.

Elokuvassa korostuu Akinin kyky kuvata syvällisiä ihmiskuvia, vaikka välillä näkemykset toisistaan ovat kaukana. Mummon karheus ja nuoren pojan huolettomuus luovat jännitteitä, jotka vievät katsojan syvälle tarinan teen. Istanbulin kaduilta kumpuaa elämän koko kirjo: prostituutio, rikollisuus, mutta myös lämpimät ihmiskontaktit ja solidaarisuus.

Akinin kuvasto ei pelkää näyttää elämän vaikeuksia, vaan samalla se heijastaa ihmisten keskinäistä vahvaa yhteyttä. Elokuvassa on myös viittauksia tunnettuihin elokuvaklassikoihin, kuten Paul Schraderin Hardcore (1979), mikä antaa oivaltaa kontekstin tälle tarinalle.

Kuitenkin Crossingissä on merkittävää, kuinka Akinin lähestymistapa on toiveikkaampi – tarina ei löydä pahuutta, vaan pikemminkin sen moninaisuuden, joka herättää ajatuksia ja tunteita. Elokuvan rakenne saattaa tuntua paikoin epäselvältä, jättäen katsojalle kuitenkin tilaisuuden miettiä oman identiteettinsä löytämistä.

Katsojat voivat odottaa yhtä valtavaa visuaalista elämystä, jossa käytetään paljon luonnonvaloa ja autenttista realismia, taivoiden koskettaa niiden todellisuuksia, jotka ovat edelleen monilla kehitysvaiheillaan. Crossing ei ole vain elokuva - se on matka itsensä löytämiseen ja todellisuuden hyväksymiseen.