Viimeisimmät asiakirjat, jotka brittilehti Guardian on hankkinut ja Ukrainan joukot ovat löytäneet Kurskin alueelta, paljastavat Venäjän sotajohdon tietäneen Ukrainan hyökkäyksestä kuukausia etukäteen. Tämä herättää kysymyksiä Venäjän sotastrategioista ja joukojen valmiudesta. Asiakirjat osoittavat, että Venäjän armeija ei ollut lainkaan valmistautunut hyökkäykseen, vaikka varoituksia oli tullut useaan otteeseen.

Ukrainan armeija ilmoittaa vallanneensa elokuussa jo noin sata asutusaluetta Kurskin alueelta. Tämä on merkittävä menetys Venäjälle, jonka sotajohdon tulisi olla tietoinen ympäristöstään. Asiakirjat osoittavat myös, kuinka heikko moraali Venäjän sotilailla on ollut. Monet sotilaat ovat hylänneet asemansa ja muutamat ovat ilmoittaneet jopa itsemurha-aikeistaan.

Asiakirjoista käy ilmi, että 4. tammikuuta on kirjattu varoituksia mahdollisista Ukrainan joukkojen liikkeitä sekä suosituksia lisäharjoitusten järjestämiseksi. Helmikuun asiakirjoissa kerrotaan komennosta varoittaa joukkoja vastaan mahdollisia hyökkäyksiä. Huolimatta kaikista varoituksista, Venäjän joukot eivät kyenneet torjumaan Ukrainan hyökkäystä.

Tätä taustaa vasten on erikoista, että rintaman lähellä olevat yksiköt ovat olleet vain 60-70 %:sti käytössä ja koostuneet lähinnä heikosti koulutetuista reserviläisistä. Tämän seurauksena, kun Ukraina aloitti suurhyökkäyksen, monet venäläiset sotilaat pakenivat asemiensa puolustamista.

Myös asiaan liittyvissä asiakirjoissa mainitaan, että sekä komentajat että sotilaat ovat ilmestyneet pysyvästi henkisesti uupuneina, mikä on johtanut siihen, että Venäjän armeijan korkeat upseerit ovat alkaneet etsiä keinoja parantaa moraalia joukkojen keskuudessa.

Esimerkiksi tammikuussa tapahtui hätkähdyttävä itsemurha, joka sai aikaan hälytyksen ylimpien komentajien keskuudessa. Heille annettiin ohjeet tunnistaa joukoistaan niitä, jotka eivät pysty toimimaan henkisesti riittävästi. Näin ollen näille sotilaille tarjottiin mahdollisuus siirtyä sairaalahoitokseen.

Venäjän johto on avannut keskustelun sotilaidensa henkisestä hyvinvoinnista, mutta kysymys kuuluu, onko se riittävää. Nyt on selvää, että vaikka venäläiset puolustavat pattereitaan, heidän moraali- ja taisteluhenkensä on usein heikoissa kantimissa. Tutkimukset osoittavat, että sotilaiden tarpeet tulisi ymmärtää paremmin, ja tarvitaan enemmän tukea, jotta venäläisten joukkojen taisteluinto saadaan vahvistettua.

Onko Venäjän sotajohdon aika herätä ja reagoida, vai jatkavatko he mukautumista päinvastaisiin tuuliin?