Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on arvioimassa kansallisia ravitsemussuosituksia, ja uutiset tulevasta suosituksesta ovat nostaneet tunteet pintaan. Marraskuussa julkaistavan suosituksen mukaan prosessoitua lihaa, kuten leikkeleitä, tulisi syödä mahdollisimman vähän.

Tulevat suositukset perustuvat Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, ja ne ovat erityisen tärkeitä ruokavalion monipuolisuuden ja terveyden kannalta. Uuden suosituksen mukaan punaisen lihan kulutus tulisi rajoittaa 350 grammaan viikossa. Tämä saattaa herättää kysymyksiä lihan ystävien keskuudessa, erityisesti kun otetaan huomioon, että suomalaisen lihan tuotanto on tilastojen mukaan ollut viime aikoina laskussa.

Uudet suositukset painottavat myös kasvisruokavalion merkitystä. Palkokasville, kuten herneille ja pavuillle, suositellaan syöntimääriä 50–100 grammaa päivässä. Myös vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja suositellaan syötäväksi enemmän. Kasviskulttuurin ja ympäristöystävällisen ruokavalion trendi on kasvamassa, mikä voi näkyä tulevaisuuden kulutustottumuksissa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että korkea lihan kulutus, erityisesti prosessoidun lihan, voi nostaa riskiä sairastua suolistosyöpään. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi neuvottelukunta haluaa rajoittaa leikkeleiden käyttöä. Prosessoidussa lihassa on runsaasti suolaa, rasvaa ja muita lisäaineita, jotka eivät ole suotavia terveyden kannalta.

Kuitenkin, Liha Keskusliiton toimitusjohtaja Mari Hannuksela on eri mieltä suosituksista. Hän korostaa, että suosituksia valmistettaessa tulisi paremmin huomioida eri sidosryhmien näkökulmat, kuten elinkeinot ja maatalouden edustajat. Ruotsissa on käynnissä perusteelliset keskustelut lihan kulutuksesta, ja Hannuksela viittaa siihen, että siellä ei ole yhtä tiukkoja rajoituksia leikkeleille, mikä voisi viitata siihen, että suositusten luomiseen olisi syytä sisällyttää laajempaa asiantuntevuutta.

Hannuksela nostaa myös esiin kysymykset kotimaisen lihan tuotannosta, sen hintatasosta ja kuluttajakäyttäytymisestä. Vaikka suositukset voivat vaikuttaa lyhyellä aikavälillä kulutustottumuksiin, hän uskoo, että kuluttajien valinnat pysyvät pitkälti samoina hintatason noustessa.

Ruotsissa on myös huomattu, että lihajalosteilla on kulttuurinen merkitys, ja niitä ei tulisi täysin hylätä, vaikka niihin liittyvät terveysriskit ovat olemassa. Lihakeskusliitto on toivonut, että prosessoitujen lihojen kulutussuosituksia käsitellään ja tarkastellaan uudelleen, jotta rajoitukset eivät olisi liian laajoja ja että markkinoilla on monia vähärasvaisia ja suolattuja vaihtoehtoja.

Loppujen lopuksi, muuttuvat ravitsemussuositukset herättävät kysymyksiä länsimaisten ruokatrendien, kulttuurin ja terveyden välisestä monimutkaisesta suhteesta, ja asiasta keskustellaan varmasti vielä paljon tulevaisuudessa.